Yhtenä kappaleena…
Täällä ollaan vielä, yhtenä kappaleena. Viikkoja tänään 38+4. Tampereelle muuton jälkeen, neuvolassa epäilivät, että pieni olisi masussa poikittain. Kerkesin jo miettiä kaikenmaailman kauhukuvat, mutta viime viikolla ultrassa selvisi, että ihan oikein päin, pää edellä sieltä ollaan tulossa. Helpotti kyllä oloa, ja olen jopa ensimmäisiä kertoja nyt koko odotuksen aikana alkanut odottaa synnytystä. Vielä ihan hyvillä mielin. Saa nähdä, mikä paniikki sitten iskee, kun tulee tosi paikka viimein eteen. Hui!
Väsymys hieman painaa unettomien öiden takia. Kiitos ihanan, kiimaisen kissamme, joka mouruaa yötä päivää. Huomenna kisut pääsevät eläinlääkärille taristukseen ja sitten kyllä varataan jo leikkausaikaa. On tässä jo melkein seitsemän vuotta jo kuunneltukin mouruamista. Ihan tarpeeksi siis. Saa nähdä, ehtivätkö leikattaviksi, ennen uuden perheenjäsenen saapumista.
Tampereella ollaan viihdytty mainiosti. Ainut vaan, että tyttö kaipaa kavereita, muistelee päivittäin ja kyselee missä kukin on. Ja onhan sitä äidilläkin ikävä omia ystäviään. Vielä ei olla oikein ehditty mihinkään perhetoimintaankaan mukaan. Ensi viikolle kyllä varasin kalenteriin aikaa, että mennään tutustumaan Napapiirin toimintaan, oletuksena, että en ole vielä jakautunut/jakautumassa.
Nyt iltapalalle ja BB:n pariin kuulostelemaan muutuvatko nämä kivuttomat harjoitussupistukset tästä miksikään… No okei, sais se vauveli ehkä vähän aikaa siellä yksiössään vielä oleilla.
This entry was posted on Thursday, October 9th, 2008 at 21:25 and is filed under Raskaus, Sitä sun tätä. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.