Täällä ollaan edelleen. Viikkoja 41+2. Eilen kävin, taas kerran, neuvolassa. Verenpaineet matalammat kuin koko odotusaikana. Mies kyllä sanoi ettei uskoisi. Väittääkö joku, että muka kiukuttelen täällä. No, on ollut kyllä ihanaa, kun äitini on ollut tytönhoitoapuna ja itse olen saanut lepäillä. Välillä vaan se lepäilykin käy kunnon päälle tai pään päälle, kun ei ole mitään mukavaa tekemistä. Painoa on tullut nyt 17kg koko raskaus aikana. Ehtiihän tässä vielä itseään muutaman päivän lihottaa. Krhm… Tänään surkuttelin, kun ei olla ostettu suklaapatukoita sairaalakassiin. Tytön synnytyksessä himoitsin, ilmeisesti ilokaasun vaikutuksesta, ihan kamalasti suklaata. Lopulta sain vähän maistaa. Ei ne nytkään kuitenkaan anna syödä niitä, kun ei ole edes karkkipäivä.

Posti toi yliaikaiskontrolliajan tänään. Perjantaina klo 8.30 mennään siis, jos ei sitä ennen mitään tapahdu. Ja olen kyllä päättänyt, että takaisin ei tulla kuin nyytti kainalossa. Alkaa mummiltakin käydä lomapäivät vähiin, ensi maanantaina pitäis olla jo takaisin töissä nimittäin.

Nyt vaan nautitaan tästä ihanasta paksusta olotilasta ja toivotaan niitä kunnollisia supistuksia, näiden laimeiden sijaan. Kaikki sormet ja varpaat pystyssä, että pikkuhiljaa tapahtuisi jotain…