Ostin ensimmäsitä kertaa tattarihiutaleita…
Ostin ensimmäistä kertaa tattarihiutaleita, kuvittelin erään tv-ohjelman innoittamana, että niistä tehty puuro olisi hyvää. No ei ollut! Lisäämällä hieman margariinia ja sokeria (plus paria muuta ainetta), niistä sai ihan syötävää kamaa. :D
Neideillekin maistui.
Tää ilme tulee aina kun kaivan kameran esiin, vai oiko ne keksit muka noin hyviä.
Memmiä on nykyisin vaikea kuvata, ei halua olla kuvassa tai sitten tekee jonkun ihan älyttömän, tosi luonnollisen ilmeen.
Memmin piirustustaidot kehittyvät koko ajan. Tänään opetteli piirtämään lentokoneen. :) Tuo ylempi kuva on piirretty maanantaina kerhossa. Siinä on äiti, isoveli (Memmi ilmeisesti haluaisi isoveljen), Memmi ja pikkusisko. Memmi on vähän surullinen kun on tippunut sohvalta. Pikkusisko istuu. Kaikilla muilla on mekot, paitsi isoveljellä paita ja housut, kun se on poika. Tuolla sivussa on (erittäin ohutrunkoinen) puu. :D Äiti on kyllä ylpeä pikku taiteilijasta!
Aamu sen sijaan on hurjapäisempi päivä päivältä. Tänään perhekahvilassa neiti kiipesi ihan itse semmoisen pienen muoviliukumäen päälle (no on kyllä kiivennyt jo pitemmän aikaa) ja laski mahallaan, pää edellä alas! Ei olisi millään malttanut lopettaa. Höpsö lapsi.
Ennen käytiin tuolla MLL:n perhekahvilassa erään kaverini ja hänen lapsensa kanssa, mutta nyt heillä on työt ja päiväkodit, joten mennään ihan keskenämme. Ihan mukavaa vaihtelua normaaliin päivään, mutta en ymmärrä miksi en keksi kellekään mitään sanottavaa, ainaisen lasten jutuille hymyilyn lisäksi. Nyt otetaankin hyviä keskustelunavausrepliikkejä vastaan. ;) Miten te muut äidit olette löytäneet uusia kavereita, tai jopa ystäviä?
Kävin muuten viime perjantaina ensimmäistä kertaa siellä aamujoogassa. Olin jäykkä! Se ei kyllä ollutkaan mitään uutta. Ehkäpä tästä kevään mittaan notkistun sekä fyysisesti että henkisesti. Jonkinsortin puhdistusreaktiot, joista ohjaaja varoitteli, taisivat jo päästä valloilleen, kun olin viikonloppuna ihan yli kiukkuinen ja tunteellinen. Odotan jo innolla seuraavaa kertaa. <3
This entry was posted on Tuesday, January 19th, 2010 at 21:49 and is filed under Lahjukset, Lapset, Sitä sun tätä, Vaatteet, jooga. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.
January 20th, 2010 at 1:14
Tattaripuuro on kyllä pahaa. ;) Olen yleensä puuron ystävä, mutta tattaripuuroa en vain saa alas, eikä hirssipuurokaan oikein maistu. Olen vehnälle allerginen, ja kuopuksella epäiltiin jonkin aikaa kaura-allergiaa, eikä uskallettu muita kotimaisia sitten heti kokeillakaan, niin tuli noita tattaripuuroja keiteltyä ja sitten kun ei mennyt kuopuksella alas, niin oli pakko itse syödä. Mutta tattarista tulee ihan hyvää leipää vaikka muiden jauhojen seassa.
Minä kävin vuoden verran seurakunnan perhekerhossa silloin, kun esikoinen oli pienempi. En koko vuonna puhunut mitään kellekään siellä, istuin vain kutimieni kanssa jossain tuolissa ja katsoin, kun poika leikki. Siis tietty, jos joku tuli mulle juttelemaan, niin vastasin, mutten ole ikinä osannut aloittaa keskustelua vieraitten ihmisten kanssa. Yksi äiti oli sellainen, että hän aina otti joka viikko yhden “kohteen”, jolle vuodatti kaikki murheensa, ja minä toivoin joka kerta, ettei tulis mulle juttelemaan, kun ei siihen oikein osannut mitään sanoa. Harmitti kyllä sinänsä, että olisi ollut kiva saada kavereita, mutta kun ei osaa avata suutaan, niin hankala sitä on tutustua. :) Kun ei aina niistä lapsistakaan jaksa puhua. ;)
January 20th, 2010 at 8:34
Mä en ole koskaan kokeillut tattaria. Enhän mä muutenkaan ole kova leipomaan :D
Ihana piirrustus ♥ Taidetta, taidetta!
January 20th, 2010 at 10:42
Mä olen löytänyt monta ystävää netin kautta. Laita palstalle ilmoitus että ystävää haetaan! :) Livenä voi aina puhua lapsista: kysyt joltain kuinka monta ja minkäikäisiä lapsia hänellä on, mitä ne osaa tai mistä ne tykkää, kerrot omistasi jne. Lapsista puhuminen yleensä on tarpeeksi helppo ja antoisa aihe toisen äidin kanssa. Äiti haluaa AINA puhua lapsestaan. ;)
January 20th, 2010 at 21:28
Kiitos Marille tattarivinkistä, pitääkin kokeilla leipää. Ja Suville piirustuskehuista. :)
Laura: Joo, se se onkin kummaa, kun en oikein osaa niistä lapsista puhua. Luulis, että juttua riittäis kun on yhteinen “kiinnostuksen kohde”, mut ei vaan tuu paljon mitään mieleen. No ehkä ens kerralla. :)
Netin kautta oonkin tavannut pari äitiä (juuri tämän yhdenkin, jonka kanssa ennen perhekahvilassa käytiin), mut tuntuu että täällä Tampereella päin ei ihmiset oo niin innokkaita tapaamaan ja tutustumaan, mistä lie johtuu. :/
January 21st, 2010 at 21:44
Siitä värianalyysista, mistä kommentoit blogissani, että olen jostain kuullut, ettei se välttämättä päde lopun elämää. Äidilläni ainakin ovat hiukset tummuneet iän myötä, vielä nelikymppisenä hän oli aika vaalea, ja viisikymppisenä jo ihan tummahiuksinen, ja ehkä ihokin on hänellä tummempi kuin nuorempana. Eli jossain vaiheessa sen värianalyysin voisi uusiakin. Vaikka sellainen perusperiaate vissiinkin pitää, että jos olet ollut nuorempana lämminsävyinen (kevät tai syksy) tai kylmäsävyinen (kesä tai talvi), niin se sävy ei muutu, mutta vuodenaika voi muuttua siihen toiseen. Mutta jos ne aiemmin analyysissa löydetyt värit tuntuvat omilta, niin sitten se varmasti vielä pitää hyvinkin paikkansa. :)
January 25th, 2010 at 14:35
Mäkin olen tehnyt tattarista leipää ja oli lämpimänä oikein hyvää.
Laittaisitko mulle sitä sähköpostia niistä kumieläimistä?
January 26th, 2010 at 21:11
hantta:laitoni mailia, sori kun kesti.