Meitä on täällä tonttuja kööri…
…pidä meistä huolta konduktööri!
Myytiin kesällä auto. Nyt ei auta muu kuin mennä junalla mummolaan Itä-Suomeen, kolmensadan kilometrin päähän. Ei se mitään, junassa on hauska matkustaa ja paljon rennompaa kuin autossa. Saa syödä eväitäkin milloin huvittaa ja leikkiä. Eikä haittaa vaikka silmät menisi välillä kiinni. Tänään oltiin lasten kanssa reippaina jo klo 7 bussipysäkillä odottamassa bussia aseman suuntaan, juna lähti klo 8.07. Leikkivaunu ja äitille opiskelijalippu, niin ei maksakaan liikaa, alle 6-vuotiaat saavat matkustaa ilmaiseksi. Kahdella vaihdolla mentiin ja oltiin perillä neljässä tunnissa. Autolla samaan matkaan on mennyt aikoinaan pahimmillaan noin seitsemän tuntia pysähdyksineen kaikkineen. :D
Itä-Suomessa, pikkupaikkakunnalla asuessa auto oli vähän niin kuin must. Täällä Tampereella käytettiin autoa lähinnä lauantain kauppareissuihin ja mies meni sillä töihin keskustaan, jonne pääsee bussilla ihan yhtä kätevästi, ellei kätevämmin. Juuri viikonloppuna testattiin, kun vietiin mummi keskustaan syömään. Muut meni autolla ja minä lasten kanssa bussilla. Oltiin bussilla molempiin suuntiin nopeampia.
Nyt hankittiin pyörään peräkärry lapsille ja mies toteutti suuren haaveensa ostamalla itselleen moottoripyörän. Peräkärryssä lapset kulkee mukavasti, päiväkotiin ollaan silti menty bussilla, johtuen aamuisesta kiireestä. Tästä meidän ohi kulkee busseja vähintään kymmenen minuutin välein, eli päästään liikkumaan melko nopeasti, vaikka päiväkoti onkin eri suunnassa kuin yliopisto ja työt. Olen myös käynyt lauantaiostoksilla pyörällä ja ostokset on voinut laittaa kätevästi kärryyn. Mikä sen parempaa hyötyliikuntaa. Ainut kerta kun autottomuus on hieman ärsyttänyt oli kun lähdimme kiireessä kaverin lapsen synttäreille toiselle puolen kaupunkia. Onneksi meiltä menee sinne suora bussilinja. :)
Onko lukijoissa muita autottomia lapsiperheitä ja miten teillä matkustaminen sujuu?
This entry was posted on Wednesday, October 19th, 2011 at 22:05 and is filed under Ekoilu, Reissut ja retket, Sitä sun tätä. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.
October 20th, 2011 at 6:00
Me myytiin auto v. 2007, sen jälkeen meille on syntynyt vielä toinen lapsikin. Ei olla tarvittu autoa Oulun kokoisessa kaupungissa. Mummolaan pääsee junalla, papan luo bussilla, miehen sukulaisiin myös bussilla. Töihin olen kulkenut paikallisliikenteellä naapuripitäjiinkin, ja hyvin on toiminut. Mies kulkee töissä pyörällä. Tarpeen tullen sitten otetaan taksi, se tulee lopulta halvemmaksi kuin pitää yllä autoa. Esim. synnyttämään mentiin taksilla ja tulin myös taksilla vauvan kanssa sairaalasta pois. No problem. :)
October 20th, 2011 at 7:28
No meillähän ei oo koskaan ollu autoa. Asutaan keskustan tuntumassa, tarhaan on 100 metriä. Pyörällä ja bussilla pääsee pitemmät matkat, tarhaan ihan vaan kävellään. :D Jos on auton tarvis, semmonen seisoo tossa meidän parkkipaikalla, koska iskä asuu samassa kerrostalossa ja sen autoa saa lainata jos vaan sovitaan etukäteen. Ei sitä silti tule lainattua useinkaan, mitä nyt kuoroon joka kolmas viikko, kun mennään kimppakyydillä. Joskus käydään isossa marketissa sitte autolla, mut sillon tulee yleensä ite auton omistaja matkaan. Kajaanissa käynti on hankalampaa, koska en ole opiskelija ja autolla meneminen on halvempaa. Yleensä äiti käy meidät hakemassa tai lainaamme iskän autoa. :)
Mutta hyvin pärjätään!
October 20th, 2011 at 7:32
On, on! Meillä ei ole ollut autoa nyt yli vuoteen, lukuun ottamatta elokuuta jolloin lainasimme auton n. kuukaudeksi muuton takia. Melko samalla tavalla kuljetaan kuin tekin, tosin asutaan sen verran lähellä keskustaa, että sinne pääsee helposti myös kävellen.
Toisaalta kaupungissa on vähän se huonokin puoli, että kun kaiken saa nykyään läheltäkin, ei tule lähdettyä “kauemmas kalaan” ilman autoa. Niin että ruoat haetaan siitä lähimmästä ketjumyymälästä sen sijaan että lähdettäisiin kilometrin päähän Tammelaan, mistä saisi lähiruokaa kaupasta ja torilta (onneksi tosin meidän lähikaupassakin on paljon luomua ja lähiruokaa tarjolla).
Mutta kyllä tosiaan kaupungissa pärjää vallan mainiosti ilman autoakin. Pärjää maallakin, jos haluaa, ei meillä sielläkään ollut autoa (paitsi yhtenä kesänä, ostettiin se kun luultiin että mies menee 60km päähän töihin semmoiseen paikkaan, mihin ei päässyt julkisilla). Muutaman kerran lainattiin autoa naapurilta kun paukkupakkasilla iski tarve päästä ruokaostoksille, mutta muuten pääsi hyvin pyörällä ja jalan. :)
February 9th, 2012 at 13:11
Autoa ei tosiaan välttämättä tarvitse kaupungissa. Asennettahan se välillä vaatii, mutta musta elämä ilman autoa on helpompaa. :) Kiva blogi!