Kuvat alkuviikolta, kun ei vielä ollut lunta maassa.

Se on täällä taas. Luntakin tuli sopivasti ihan vähän. Vaikka täytyy myöntää etten ollenkaan pidä tästä kylmyydestä. No kaipa se on parempi kuin ne kurakelit. Ainakin jonkun mielestä.

Tänä vuonna meillä ollaan ajoissa. Joululahjat hankittuna tai valmisteilla, ainakin suunniteltuina. Eräs ilta askarreltiin Memmin kanssa hiutaleita ikkunaan ja eilen paistettiin ekat piparit ja tortut. Mukavaa puuhaa Memmin ja äidin kesken, ihan kahden. Perhekahvilassa askarreltiin tiistaina kortteja ja hernepusseja. Pusseja tulee ehkä lisää, kun oli tytöistä niin hauskoja. Olen neulonut, askarrellut ja ommellutkin vähän. Keskiviikkona Memmillä oli kerhossa kuvaus, joka meni kuulemma hyvin. Saa nähdä ehtiikö kuvat kummeille pakettiin, hiukan epäilen.

Ja vihdoin, monen kuukauden huonosti nukuttujen öiden jälkeen, aloitimme sen unikoulun torstaina. Olen tyytyväinen päätökseen. Hirveästi ei olla itketty. Hyöritty ja pyöritty senkin edestä. Mutta hyvin on ainakin nämä kaksi ekaa yötä menneet. Memmikään ei ole häiriintynyt omassa huoneessaan. Väliin Aamu haluaa nukkumaan, mutta ei hirveästi raivoa tissin perään. Kovasti kuitenkin läheisyyttä kaipaa ja se sallittakoon. Ekat huikat neiti on ottanut 6-7 aikaan ja kummasti on aamupuurokin alkanut maistua. :D Isi taitaa olla ainut meistä, joka on väsyneempi kuin ennen.

Muuten ollaan voitu hyvin. Aamu on ehkä maailman hurjin apina kiipeilemään. Neiti löytyy usein olohuoneen pöydältä, kirjahyllystä tai lastenhuoneen pöydältä seisomasta ja katselemasta ikkunasta ulos verhojen takaa. Lisäksi kiipeää rattaisiin, ja koska rattaita säilytetään sohvan takana, on neiti keksinyt, että sieltä rattaista voi sitten kätevästi kiivetä sohvan selkänojan yli sohvalle! Eikä ole hetkeäkään paikallaan. Huh huh! Ei Memmi vaan vielä tuon ikäisenä. Oli varmaan kaksivuotias, kun tajusi, että syöttötuolissakin voi seisoa.

Meidän perheen isi lähti äsken pikkujouluihin, kutsumani iltaseurakaan ei ehtinyt kylään, joten vietetään iltaa ihan tyttöjen kesken. Ehkäpä laitan Pingun pyörimään ja syödään jätskiä ja eilen leivottuja pipareita. Rakennetaan legoilla, laulellaan. Ja juostaan hurjan pikkuapinan perässä pelastamassa se kaikenmaailman paikoista, mihin keksii kiivetä.

ps. Osaa se apina näköjään kiivetä sohvalta selkänojallekin, jos vaikka sitä kauttaa pääsisi kätevästi rattaisiin.

« Meillä asuu kissafani
Lahjontaa »

This entry was posted on Saturday, December 5th, 2009 at 16:40 and is filed under Kuvattua, Lapset, Sitä sun tätä. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.