Eräs tärkeimmistä ystävistäni kirjoitti minulle tänään kyllästyneensä tähän hektiseen maailmaan ja lähtevänsä kohta johonkin vuorille munkiksi. Tämä sai minutkin ajattelemaan. Olin ihan täysin unohtanut, että vielä vähän aikaa sitten ajattelin itsekin noin. Jotenkin kummallisesti olen hypännyt mukaan hektisyyteen ja kaikkimullehetinyt-ajatteluun. Tuntuu, että olen ihan täysin unohtanut kuka todella olen ja leijun vain massan mukana. Kun aloitin blogini kirjoittamisen, blogilistan avainsanoistani löytyi jooga ja meditaatio. En kuitenkaan ole kirjoittanut yhtäkään tekstiä aiheista vaikka ne, ainakin vielä jokin aika sitten, olivat lähellä sydäntäni.

Voiko lapsiperheessä sitten edes välttyä hektisyydeltä. Tai ainakaan useamman lapsen kanssa. Meillä riittää menoa ja melskettä ja välillä hermot on todella kireällä itse kullakin. Pitää ehtiä hoitaa kotia, tehdä ruokaa, keksiä lapsille virikkeitä ja muistaa vielä hengittääkin välillä. Ylikierroksilla unohtaa usein nauttia hetkestä. Mutta kun oikein kunnolla keskittyy touhuamaan lasten kanssa, huomaa pieniä ihania asioita. Iloitsee uusista taidoista, kuten siitä että Aamu oppi tänään sanomaan kitta (kissa). Pysähtyy itsekin lepäämään pienin kainalossaan päiväuniaikaan, edes hetkeksi. Väsymyksenkin keskellä tietää rakastavansa lapsiaan valtavasti ja eniten maailmassa. Kun taas saa omaa aikaa, keskittyy rentoutumaan eikä suorittamaan. Tämän aion muistaa tästä lähtien.

Omaan väsymykseeni auttavat arjen pikkujärjestelyt. Miehen kanssa nukutamme lapset ja heräämme vuorotellen. Joka toinen aamu toinen saa siis nukkua pitempään. Yksi hyvä puoli siinä, että mies tekee töitä kotona, vaikka illalla menisikin sitten pidempään. Pääsen monta kertaa viikossa salille yksin. Iltaisin otan omaa aikaa neuloen, lukien tai muita mukavia juttuja touhuten, silläkin uhalla, että yöllä tiedän herääväni parin tunnin välein. Jos en saa omaa hetkeäni illalla, menen yikierroksilla nukkumaan, enkä ainakaan saa unta.

Kiitos rakas ystäväni, kun sait minut ajattelemaan ja muistamaan, mikä oikeasti on tärkeää. Tänään ainakin olen tuntenut eläväni kaukana ja irti hektisyydestä. Toivon eläväni niin vielä huomennakin.

« Ennakkosynttäritlahjoja
Kommenttia kiitos! »

This entry was posted on Monday, August 31st, 2009 at 13:35 and is filed under Sitä sun tätä, Vaatteet. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.