Äitimaasta päivää.
Eilen hehkuttamani Olivia osoittautui todellakin lukemisen arvoiseksi. Mukana oli pikku juttu eettisempien vaatteitten ostosta sekä ohjeita kotikosmetiikan valmistamiseen. Aion kyllä kokeilla ruokakaapin antimista loihdittuja puhdistusmaitoa, kuorinta-ainetta sekä vartalo- ja kasvonaamioita, kunhan löydän aikaa. Lehdessä oli myös juttu äitimaahan kadonneista ystävistä. Varsinkin kohta “Hän ei osaa enää keskustella” kolahti. Niin totta.
Olen ollut kohta kolme vuotta kotona lapsen/lasten kanssa. Ja sen kyllä huomaa. Tuntuu, että aivotoimintani on täysin hidastunut, enkä enää ymmärrä edes joitakin perusasioita. Varsinkin silloin kun tapaan lapsettomia ystäviäni, huomaan etten yksinkertaisesti keksi oikein mitään puhuttavaa, joka ei liittyisi lapsiin. Kaiken huippu on, jos lapset ovat mukana. Silloin en ehdi keskustella sitäkään vähää, kun pitää keskittyä siihen mitä ne pienet nyt touhuaa ja onko kaikki hyvin. Välillä pitää selittää isommalle jotain juttua tai hyppyyttää tai muuten vain viihdyttää pienempää (oi niitä aikoja kun oli vain yksi lapsi). Aivokapasiteetti ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen, vaikka osaankin tehdä monta asiaa yhtäaikaa. Onneksi suurin osa ystävistäni pitää lapsista, eikä luultavasti häiriinny vaikka en ihan kaikkiin juttuihin sanoisikaan takaisin mitään kovin järkevää. Olivian jutussa psykologi, Ilona Rauhala, olikin vastannut hauskasti : “…ystäväsi ei nyt ole kauhean viisaassa vaiheessa. Pienen lapsen äiti ei yleensä kykene pohdiskelemaan syvällisiä. Hän vain yrittää selvitä päivästä toiseen.” Niinpä!
Toinen asia, mitä tuo samainen keskusteluun kykenemättömyys kohta käsitteli, oli se, että äiti ei ehdi enää tavata ystäviään tarpeeksi usein. Minäkin tahtoisin tavata kaikkia ystäviä, tuttuja ja kavereita, mutta aika vaan ei valitettavasti riitä. Tulee aika usein sanottu “nyt ei sovi, mutta soitellaan ensi viikolla”. Lasten kanssa, tai ainakin omieni, on noudatettava tiettyjä rutiineja. Ja esimerkiksi, kun meillä olisi aamupäivällä aikaa, muut ovat töissä tai koulussa. Illat haluan rauhoittaa kotona ololle, eikä sitä kovin myöhään voisi muutenkaan kaupungilla hillua. Välillä on kiva olla ihan vaan perheen kesken.
Meille kyllä saa tulla kylään, jos jaksaa katsella hepulin partaalla hilluvaa uhmaikäistä ja viihdytystä kaipaavaa alle puolivuotiasta. Hyvä syy itselle siivota ja leipoa jotain hyvää tarjottavaa. Eiköhän sitä keskusteluakin irtoa, ainakin parin lauseen verran. :)
This entry was posted on Wednesday, April 22nd, 2009 at 14:08 and is filed under Sitä sun tätä. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.