Vaikeasti viihdytettävä
Mihin se meidän helppo hymytyttö oikein katosi? No, on Aamu edelleen hymyileväinen ja säteilevä tyyppi, mutta niiin paljon vaikeammin viihdytettävä. Nyt kun neiti on oppinut nousemaan seisomaan tukia vasten, alkaa hetken päästä kamala palosireeni-huuto, kun ei pääsekään alas. Tai sitten istahdetaan lattialle ja muksautetaan vauhdissa pää lattiaan ja siitäkin tulee huuto. Välillä mennään jo vähän matkaa sohvanreunaa pitkin eteen päin.
Kaikki omat lelut myös on ihan tylsiä ja pakko olis saada siskon kiellettyjä leluja imeskellä ja mussuttaa paperia yms. mukavaa. Onneksi tuo isosisko antaakin Aamun tutkia vielä aika vapaasti omia lelujaan, ja vahtii ettei Aamu laita suuhunsa mitään liian pientä, mutta välillä kyllä tulee myös riitaa siitä, mitä Memmin mielestä sisko saa tehdä ja mitä ei.
Aamu on semmonen äitin sylivauva, mutta silti sylissä ei viihdytä pitkää vaan jo kohta alkaa kitinä. Rattaissa onneksi vielä viihtyy suht hyvin.
Memmin synttäriaamuna meinas iskeä paniikki, kun tuntia ennen vieraiden saapumista Aamu löi huulensa lattiaan. Verta tuli ihan älyttömästi ja itse kerkesin hädissäni soittaa jo kaikenmaailman ensiavut läpi, että mitäs nyt. Onneksi “haava” oli suun sisäpuolella ja parantui nopeasti, kun saimme verenvuodon tyrehtymään harsoon käärityn jääpalan avulla. Huuto oli kyllä kamala. :(
Tänään istui kolmatta kertaa elämässään potalla ja teki sinne toiset pissat ja ensimmäiset kakat. Jee! :D Äiti on iloinen.
No, nyt se neiti yrittää ilmeisesti kiivetä sohvalle ja menettää hermonsa kun ei onnistu. Äitin kintusta ei myöskään saa haukattua palaa, joten apua tarvitaan…
This entry was posted on Monday, July 13th, 2009 at 14:55 and is filed under Lapset. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.