Minullahan on ollut nämä takut kohta kaksi vuotta. Tyytyväinen olen ollut, mutta yhä enemmän nämä on alkaneet myös ottaa päähän. Takut menee kasaan, tiivistyvät yhä edelleen, ja siis lyhenevät jatkuvasti. Ennen sain kiepautettua tukan kaksinkerroin ponnarille, mutta nyt se ei yllä enää kuin normaalille ponnarille, jolloin pötköt sojottaa joka suuntaan. En myöskään tykkää pitää näitä auki, vaikka miehen mielestä ne on paremmat niin. Synnytyksen jälkeen lähteneet hiukset ovat kasvaneet takaisin ja nyt joka paikassa sojottaa muutaman sentin mittaisia hiuksia sinne tänne. Kiinni ollessaan ohimoilta paistaa “piilokalju”, kun siltä kohtaa on lähtenyt niin paljon hiuksia ja pari pötköäkin siis samalla tipahtanut matkan varrelle. Noitten uudelleen kasvaneitten hiusten takia, tukka myös rasvoittuu entistä nopeammin ja sitä saisi olla pesemässä joka toinen päivä. Takut taas kuivuvat ainakin kaksi päivää ja tuntuvat inhottavan nihkeiltä. Myös juurikasvu on tällä hetkellä ihan kamala, mutta en millään jaksaisi näitä värjätä, kun takkujen värjäys on niin rasittavaa puuhaa, väriaine ei meinaa irrota vaikka kuinka huuhtelisi. Huiviakaan ei jaksaisi ihan joka päivä pitää.

Olenkin nyt ajatellut takuista luopumista. Toisealta päätös on helppo, mutta kyllähän se myös mietityttää. Minulla ei ole koskaan ollut lyhyitä hiuksia. Tai no kerran kuudennella luokalla sain hetkellisen mielenhäiriön ja leikkuutin polkkatukan, joka ei sopinut minulle pätkääkään! :D Minulla ei ole hajuakaan, kuinka lyhyiksi nämä pitäisi leikata, ei nyt kaljuksi tai siiliksi sentään.

Etsin netistä joitakin hiustyylejä, joita voisin ajatella.

Oisko hieno?

O.C:n Anna on kyllä ylisöpö lyhyessä tukassaan.

Jos Sienna Miller näyttää näin hyvältä lyhyessä, niin miksen minä sitten? ;)

Tämä onkin jo sitten ihan vähän pidempi malli.

Toisealta, sopiihan tämä siili Menallekin. ;)

Tässä olis sit taas kasvatustavoitetta. Ihana Kate.

Miinuksena tulee tietysti se, että jatkossa joudun käyttämään rahaa ja aikaa tukan laittamiseen. Joudun käyttämään kaikenmaailman tököttejä ja pesemään hiuksia useasti. Takkujen kanssa riitti päänahan pesu pari kertaa viikossa ja siinä se. Onhan se myös hiukan epäekologisempaa, mutta onneksi on olemassa hyviä luomu-hiustenhoitotuotteita. Jos jollain on hyviä kokemuksia niin suosituksia otetaan vastaan.

Onneksi hiukset ovat kuitenkin uusiutuva luonnonvara, joten tuskin näistä takuista luopuminen maailman loppu on. Kasvaahan ne aina takaisin. Ja voin sitten taas passittaa miehen takutuspuuhiin, jos siltä tuntuu. Suostuukohan se vielä…

En löytänyt hyvää kuvaa nykytilanteesta, mutta mitäs mieltä olette, leikkaanko vai en? (Vaikka valitettavasti olen tainnut jo päätökseni tehdä.) Mielipiteitä otetaan vastaan myös lyhythiuksisilta, onko helppo hoitaa vai iskeekö badhairday liian usein?

Palailen asiaan taas kunhan on varaa varata se parturiaika. :D

Kuvat: Googlen kuvahaku

..oli aivan ihana! Viimeeksi olen liikuttunut elokuvan huikeudesta eräässä Taru Sormusten Herrasta: Kaksi Tornia -elokuvan taisteluun valmistautumis kohtauksessa. Tänään liikutuin taas, henkeäsalpaavasta kauneudesta. <3 Mahtavaa!

Katsoimme siis 3D-version, joka oli meille ihan uusi juttu. Epäilin aluksi lasien toimivuutta ja oletin saavani päänsäryn, mutta hyvin toimivat. Välillä jouduin asettamaan laseja uudelleen, kun tippuivat nenälle, mutta se ei häirinnyt elokuvaan keskittymistä. 3D vaikutti kyllä elokuvakokemukseen vain positiivisella tavalla.

Myös elokuvan musiikki miellytti. Leffateatterissa vallitsi myös melko epätavallinen hiljaisuus koko elokuvan ajan. Yleensä kuuluu kesken leffan jotain tirskumista tai höpinää, mutta nyt oli aivan hiljaista. Tai sitten olin itse niin keskittynyt, etten kuullut mitään.

Ennen leffaa kävimme Nepalilaisessa syömässä itsemme ähkyyn. Lapset olivat olleet kiltisti mummin ja ukon kanssa, eikä tainnut olla edes kauhea ikävä. Eritäin onnistunut parisuhdeilta siis. <3

Tässä vielä musiikkia leffasta, vaikka monet varmasti ovat jo videon nähneetkin…

Ostin ensimmäistä kertaa tattarihiutaleita, kuvittelin erään tv-ohjelman innoittamana, että niistä tehty puuro olisi hyvää. No ei ollut! Lisäämällä hieman margariinia ja sokeria (plus paria muuta ainetta), niistä sai ihan syötävää kamaa. :D

Neideillekin maistui.

Tää ilme tulee aina kun kaivan kameran esiin, vai oiko ne keksit muka noin hyviä.

Memmiä on nykyisin vaikea kuvata, ei halua olla kuvassa tai sitten tekee jonkun ihan älyttömän, tosi luonnollisen ilmeen.

Memmin piirustustaidot kehittyvät koko ajan. Tänään opetteli piirtämään lentokoneen. :) Tuo ylempi kuva on piirretty maanantaina kerhossa. Siinä on äiti, isoveli (Memmi ilmeisesti haluaisi isoveljen), Memmi ja pikkusisko. Memmi on vähän surullinen kun on tippunut sohvalta. Pikkusisko istuu. Kaikilla muilla on mekot, paitsi isoveljellä paita ja housut, kun se on poika. Tuolla sivussa on (erittäin ohutrunkoinen) puu. :D Äiti on kyllä ylpeä pikku taiteilijasta!

Aamu sen sijaan on hurjapäisempi päivä päivältä. Tänään perhekahvilassa neiti kiipesi ihan itse semmoisen pienen muoviliukumäen päälle (no on kyllä kiivennyt jo pitemmän aikaa) ja laski mahallaan, pää edellä alas! Ei olisi millään malttanut lopettaa. Höpsö lapsi.

Ennen käytiin tuolla MLL:n perhekahvilassa erään kaverini ja hänen lapsensa kanssa, mutta nyt heillä on työt ja päiväkodit, joten mennään ihan keskenämme. Ihan mukavaa vaihtelua normaaliin päivään, mutta en ymmärrä miksi en keksi kellekään mitään sanottavaa, ainaisen lasten jutuille hymyilyn lisäksi. Nyt otetaankin hyviä keskustelunavausrepliikkejä vastaan. ;) Miten te muut äidit olette löytäneet uusia kavereita, tai jopa ystäviä?

Kävin muuten viime perjantaina ensimmäistä kertaa siellä aamujoogassa. Olin jäykkä! Se ei kyllä ollutkaan mitään uutta. Ehkäpä tästä kevään mittaan notkistun sekä fyysisesti että henkisesti. Jonkinsortin puhdistusreaktiot, joista ohjaaja varoitteli, taisivat jo päästä valloilleen, kun olin viikonloppuna ihan yli kiukkuinen ja tunteellinen. Odotan jo innolla seuraavaa kertaa. <3

Ainakin Memmillä. Neiti on kiukunnut ihan koko päivän. No nyt iltaa kohti helpottaa.

Äitillä sen sijaan ei ole ollut ollenkaan ketutuspäivä. Koska mummi on lastenhoitoapuna, saan taas enemmän omaa aikaa (kuten bloggauksen määrästä näkee ;)). Aamulla leivoimme jo mok(k)apaloja pakkaseen viikonloppua varten. Iltapäivällä pääsin kaupungille kirppikselle ja elokuviin miehen kanssa. Katsoimme Pihalla, joka olis voinu yhtä hyvin jäädä kattomatta. Mitäpä voi odottaa leffalta, jonka pääosassa on Mikko Leppilampi. Eh. Toinen pääosan esittäjä, Sibel Kekilli, sen sijaan oli ihan raikas uusi tuttavuus.

Kirppikseltä tein kivoja löytöjä.

Suosikki palikkapallo lapsosille, 3e.

Aamulle NameIt-asu yht.3e.

Ittelleni löysin kivan, uudenveroisen, Only tunikan, 4 eurolla. Ainut vaan, et nyt täytyy kyl lopettaa bodaaminen (mikä kauhea sana), ku haba meinaa olla liian iso noihin hihoihin. :D

Sain myös pienen pussillisen erilaisia, keltaisia nappeja eurolla, sekä taikanokkamukin 1,5 eurolla.

Tämmösen löydön tein kotoa <3 :

Tänään on kuulemma Pukeudu Pinkkiin -päivä, jolla on tarkoitus tukea Roosa nauha -kampanjaa. Itse en aamulla asiasta tiennyt mitään, mutta satuin kaivamaan kaapista ainoan pinkin toppini. Myös Memmille valitsin mekon alle pinkin paidan (Memmi valitsi lopun asukokonaisuuden itse) ja mitäs muuta kuin vaaleanpunaista oli Aamunkin päällä.

Neidit keksivät tänään perhekahvilassa uuden harrastuksen. Vähän oli kiva piirtää liitutaululle, Aamukin osasi. :D

Itse näytin tältä…hah, joo, ilme tuli vahingossa, kun oli niin kirkas valo kamerassa, en yleensä kulje joka paikassa irvistäen. ;)

Muistitko sinä pukeutua pinkkiin?