Hmph…Täällä ollaan edelleen. Viikkoja tänään 40+3 ja neuvolassa käyty, taas kerran. Kaikki hyvin, mutta jalkoja vaan turvottaa niin kamalasti. Tunnen itseni iltaisin ihan norsuksi näine pökkelöjalkoineni. Ihanaa.

Äitinikin saapui jo sunnuntaina tytönhoitoavuksi. Toivotaan, että kahden viikon loma riittää ja päästään sinä aikana synnyttämään. Vauvaa varten alkaa olla kaikki jo valmiina. Sairaalakassi itselle pakattuna. Vauvan kotiutumisvaatteet ja vaipat valittuna, pitäis siirtää ne vaan johonkin kassiin odottamaan kotiutumispäivää (voi kumpa se koittaisi pian). Vauvan sänky pitäis myös kasata, mutta sen nyt mies voi tehdä vaikka sillä aikaa kun itse olen sairaalassa.

Pääsin jopa tänne työhuoneen koneelle kirjottelemaan ja sain siis myös pari kuvaa laitettua.

Isomummi neuloi tulevalle lapsenlapsenlapselleen (huh, mikä sana) tämmösen ihanan unipussin ja tumput alpakka-langasta.

Itse olen saanut aikaan parit villapöksyt.

Vihreät jo tekovaiheessa kerran täällä blogissa vilahtivatkin.

Asunto on edelleen vähän keskeneräinen. Olkkarista ja keittiöstä puuttuu oikeat verhot. En edelleenkään ole kolmen vuoden etsinnän jälkeen löytänyt THE verhoja keittiöön. Minulla on niin selvä visio, minkälaiset niiden tulisi olla, ettei mistään ikinä löydy sopivia. Tytön huone kaipaa vielä kirjahyllyä, mutta muuten alkaa olla valmista. Mummi ja ukko ostivat tytölle ihanan vihreän ryijymaton ja itse löysin netistä aivan ihanaa sammakkoprinssi-kangasta verhoihin. Kankaanjämistä ompelin vielä pari koristetyynynpäälistä tytölle.

Nyt tyttö kaipaa jo äitiä nukutuspuuhiin, joten jäämme odottelemaan josko ensi yönä jo päästäis synnyttämään. Saunaan aion painua heti kun tytön saan untenmaille.

Täällä ollaan vielä, yhtenä kappaleena. Viikkoja tänään 38+4. Tampereelle muuton jälkeen, neuvolassa epäilivät, että pieni olisi masussa poikittain. Kerkesin jo miettiä kaikenmaailman kauhukuvat, mutta viime viikolla ultrassa selvisi, että ihan oikein päin, pää edellä sieltä ollaan tulossa. Helpotti kyllä oloa, ja olen jopa ensimmäisiä kertoja nyt koko odotuksen aikana alkanut odottaa synnytystä. Vielä ihan hyvillä mielin. Saa nähdä, mikä paniikki sitten iskee, kun tulee tosi paikka viimein eteen. Hui!

Väsymys hieman painaa unettomien öiden takia. Kiitos ihanan, kiimaisen kissamme, joka mouruaa yötä päivää. Huomenna kisut pääsevät eläinlääkärille taristukseen ja sitten kyllä varataan jo leikkausaikaa. On tässä jo melkein seitsemän vuotta jo kuunneltukin mouruamista. Ihan tarpeeksi siis. Saa nähdä, ehtivätkö leikattaviksi, ennen uuden perheenjäsenen saapumista.

Tampereella ollaan viihdytty mainiosti. Ainut vaan, että tyttö kaipaa kavereita, muistelee päivittäin ja kyselee missä kukin on. Ja onhan sitä äidilläkin ikävä omia ystäviään. Vielä ei olla oikein ehditty mihinkään perhetoimintaankaan mukaan. Ensi viikolle kyllä varasin kalenteriin aikaa, että mennään tutustumaan Napapiirin toimintaan, oletuksena, että en ole vielä jakautunut/jakautumassa.

Nyt iltapalalle ja BB:n pariin kuulostelemaan muutuvatko nämä kivuttomat harjoitussupistukset tästä miksikään… No okei, sais se vauveli ehkä vähän aikaa siellä yksiössään vielä oleilla.

Heipparallaa taas, pitkästä aikaa. Nykysin näköjään aika kuluu ihan hurjaa vauhtia. Noh, syykin löytyy, on vaan ollut niin paljon tekemistä.

Elokuun lopulla saatiin tietää asunnosta ja siitä pari viikkoa eteen päin oli muutto. Olin kyllä jo ihan luovuttanut asunnon löytymisen suhteen ja ajattelin, että jos ei syyskuun alussa päästä muuttamaan, niin saa muutto jäädä kyllä hamaan tulevaisuuteen vauvan syntymän jälkeen. Näköjään asioilla on tapana järjestyä. Voi että, miten helpottikin oloa, kun ei enää tarvitse stressata asunnon etsimistä ja muuta aiheeseen liittyvää. Nyt ollaan jo pikkuhiljaa kotiuduttu tänne Tampereelle. Jalat on puuduksissa kun joka päivä saa ravata asioilla. Tänään vietettiin lähes kuusi tuntia Ideaparkissa. Köhköh.

Asunto on mukava, 4h+k+s, noin 83 neliötä. Isi sai työhuoneen ja tyttö on innoissaan omasta huoneesta. Ei enää halua äitin jai sin vieressä nukkua ollenkaan. No, välillä aamulla köllöttelee hetken, ennen kuin tulee kiire aamupalalle.

Reilun kuukauden päästä olisi sitten h-hetkikin käsillä. Nyt siis vain keskitytään vauvan odottamiseen ja koitetaan saada pienet villapöksyt lanoliinitettua ennen suurta hetkeä.

ps. Olis kyllä kiva joku päivä päästä katsastamaan Tampereen kirpputoritarjontaakin…

Hui kun aika on taas vierähtänyt. Hirvee väsymys on vaivannut, joten en oo jaksanu kirjotella. Eipä oo ollu myöskään oikein mitään kuvattavaa, joten on jääny blogeilu vähemmälle.

Maanantaina kävin neuvolassa ja kaikki hyvin. Ainut vaan, että hemoglobiini oli tippunut vielä edelliskerran 127:stä 106:een. Olin hieman järkyttynyt. Yleensä minulla on ollut tosi korkea tuo hb, jotain 160 luokkaa, joten aika suuri pudotus siitä. Nyt sainkin luvan popsia rautatabuja vuorokaudessa oikein kaksin kappalein. Toivon todella, että ne auttais pian. On jotain ihan järkyttävää tämä väsymys ollut. Esikoista odottaessa ei ollut mitään ongelmaa tuon raudan kanssa.

Tänään saatiin myös pari tarjousta asunnoista. Molemmat 4h+k+s ja ihan hyvillä alueilla. Ei nyt itse jakseta täältä toiselta puolen Suomea parin tunnin takia ajaa Tampereelle, joten  passitin tädin katsomaan asuntoja. Onneksi on sukulaisia sillä suunnalla ja vielä viitseliäitä hoitamaan meidän asioita. Kiitosta vaan. Perjantaina selviää, onko kumpikaan hyvä ja toivon mukaan päästäis pian muuttamaan. Alkaa nimittäin tämä maha jo hiukan painaa ja olin jo heittämässä toivoni tuon asunnon löytymisen suhteen. Mutta, jos nyt sitten ihan syyskuun alussa päästäis muuttamaan, niin ehkä selviäisin vielä siitä urakasta ennen tosi koitosta. Olis se kiva nauttia tästä loppuraskaudesta niin, että kaikki olis järjestyksessä vauvaa varten ja omakin mielenrauha taattu.

Nyt on taas keretty touhuta kaikenlaista. Sain loppuviikon väsymykseen helpotusta sunnuntaina, kun tyttö oli koko päivän mummolassa hoidossa. Ja mitä silloin tehdään, kun on koko päivä omaa aikaa… No ommellaan tietysti. Ehdin minä ottaa pienet päiväunetkin.

Tämmösiä syntyi…

Kaavana kestovaippainfosta löytynyt Suuren käsityölehden kaava, koko S, sisäpinta vaaleaa mikrofleeceä ja ulkopinta mummin kätköistä saatua ihanaa vihreäkukkaista retrolakanakangasta, välissä vielä tukikangas toisesta lakanasta.

Yksi noista vaipoista lähtee huomenna vauvalahjaksi kestovaippakaverille, joka sai tytön muutama viikko takaperin. (Ja nyt toivotaan, ettei kyseinen henkilö enää tänä iltana kurki tänne. Heh.)

Oli ihanaa ommella pitkästä aikaa oikein antaumuksella, mutta tyttöä ehti tulla jo kova ikävä, siihen mennessä, kun neiti viimein vähän ennen iltayhdeksää saapui kotiin - nukkumaan.

Maanantaina käytiin tapaamassa ystävää lapsineen kaupungilla ja tulihan siinä kirppikselläkin käytyä. Illan vietin selvittäen lankasotkua, jonka sain aikaan alkaessani, vähän liian innokkaasti, keriä sitä täälläkin aikaisemmin esittelemääni ihanaa violettia lankaa vyyhdistä kerälle. Tuolla se sotku vieläkin odottaa arkussa, mutta saa ehkä odottaa vielä huomiseen. Tänään kävimme saman ystävän kanssa Lappeenrannassa, missäs muuallakaan kuin kirppiksillä kiertelemässä. Minusta on pikkuhiljaa tulossa jonkin sortin kirpputoriaddikti tai jotain. Mutta täytyy kyllä myöntää, että on se aika rankkaa puuhaa. Varsinkin kun mukana on kaksi huliviliä lasta ja möhömaha. Sovimmekin, että seuraavalla kerralla lapset jätetään kotiin isien hoiviin. Mitäköhän isit on siitä mieltä?

Parin päivän kirpparisaldoon kuului mm. vauvalle kolme yöpukua (Marimekon keltakukkainen, Tutan v.sin.pallo ja ruskeavalkoraidallinen),  silkkimyssy, keltainen paita (hetkinen, tämän ostin kyllä jo viime viikolla), sekä uusi käyttämätön kestovaippapaketti, jossa ImseVimsen pul-kuori ja sisävaippa.

Tänään illalla leivoin vielä viemisiä huomiseen kestovaippatapaamiseemme (Meillä on siis samanhenkisistä äideistä koostuva porukka, jonka kanssa tapaamme parin viikon välein jonkun luona. Jokainen tuo tullessaan jotain kahvileipää, emännän ei tarvitse kuin keittää kahvit/teet. “Kestovaippatapaaminen” siksi, että olemme toisemme löytäneet kestovaippainfon etsitään ystävää palstalta, jonkin sortin ompeluseurahan se on. Heh.), kasvispasteijoita. Huh. Meni siinä aikaa, mutta tuli niistä onneksi ihan hyviä. Laitan ehkä ohjeen tänne myöhemmin. Kun kasvistäyte loppui kesken, ajattelin tehdä lopuista makeita lakkahillotorttuja. En suosittele. Hillot levisivät pitkin uunipeltiä. Olishan tän kokki kolmosen pitänyt arvata, että jotain marmelaadia sen olla pitää. No, sai niistä suun makeaksi kuitenkin.

Kiitoksena parin päivän touhottamisesta lantiota vihloo entistä pahemmin, ja pasteija-/torttuherkutteluista tuli vielä inhottava närästys. Taidan siis siirtyä sohvan puolelle lepäilemään ja odottelemaan huomista tapaamista.