Vesirokko tavoitti viimein meidätkin. Pienin sairastaa, tämä viikko ollaan ainakin kotona. Totta puhuakseni minua turhauttaa todella tämä neljän seinän sisällä kökkiminen. Onneksi tytöt leikkii jo nätisti keskenään, mutta on niitäkin hetkiä kun toivoisi Memmin jo voivan leikkiä yksin ulkona. Eilen neiti oli kaksi kertaa jäähyllä jo ennen aamupalaa. Puuron söi kylmänä. Onneksi iltapäivä meni mukavammin.

Meillä oli alkukesästä leikkipuistossa tämmönen kesy kaveri. :)

Olen tehnyt kesän aikana yhden tentin ja näillä näkymin toinenkin jää aika tiukille, jos nyt tätä sairastelua jatketaan pitkäänkin. Lukemisesta ei tule mitään kun lapset on koko päivän kotona ja illalla ei enää jaksa. Aihekin on vielä kovin kevyttä sosiaalitieteiden teoriaa. Ensimmäistä kirjaa lukiessa en ymmärtänyt puoltakaan lukemastani ja unohdin saman tien kaiken, minkä ymmärsin. Hyvin menee siis, mutta menköön.

Odotan jo kovasti koulun alkua. Kaipaan sosiaalista elämää ja aikuista keskusteluseuraa. Olen minä kesälläkin tavannut ihmisiä/ystäviä, mutta ei kerran viikossa ole sama kuin lähes joka arkipäivä. Lisäksi olen ollut hieman laiska lukemisen suhteen, kun ei ole mikään pakko lukea, tenttiin voi mennä kun huvittaa. Syksyllä ei enää voi lusmuilla.

Neidit lähdössä prinsessakutsuille joskus viime kuussa. Memmin meko on ollut minulla itselläni viisivuotiaana.

Tänään ajattelin kuluttaa aikaa leipomalla sämpylöitä. Memmi totesi illalla, että voisin opettaa heille, miten sämpylöitä leivotaan niin osaavat sitten isona. Loistoidea. :)

Piiitkän tauon jälkeen minulla on taas mahdollisuus postailla. Sain uuden akun läppäriin ja nyt taas kelpaa, kyllä tätä on kaivattukin. Palailen paremmalla ajalla, ajattelin vain kertoa, että elossa ollaan. :)

Täällä ollaan pitkän tauon jälkeen. On ollut niin kiireinen kevät, etten ole jaksanut kirjotella. Jotain kevätväsymystä vissiin ilmassa, kun väsyttää, vaikka koulussa onkin ollut melko kevyttä. Tai ei nyt varsinaisesti kevyttä, mutta kursseja ei ole ollut montaa. Nyt ollaan saatu kevään opinnot pulkkaan, mutta ei se tähän lopu. En onnistunut saamaan kesätöitä, joten kesällä on luvassa opiskelua, opiskelua ja lisää opiskelua. No jospa sitä ne 15 noppaa saisi kasaan niin hyvä. Eikä haittaa vaikka en saisikaan, olen ollut muuten niin ahkera. ;)

Lisäksi olen ihan tyytyväinen, että saan kesällä viettää paljon aikaa lasten kanssa, vaikka työttömyys ei talouden kannalta kovin hyvä juttu nyt olekaan. Ja saa nähdä, mikä on motivaatio taas syksyllä jatkaa opintoja, kun ei periaatteessa ole ollut ollenkaan lomaa lukemisesta. Onneksi tykkään syksystä ja olen siloin yleensä energisimmilläni. No aion minä lomaillakin jossain välissä. Ainakin nyt pidän lomaa pari viikkoa, ennen  kuin kesäkuun alussa on pari avoimen kurssia. Ja sitten kesäkuun puolivälistä eteen päin ollaan koko perhe lomalla. :)

Tässä vähän kuvia kevään varrelta…

Rossossa syömässä mummin kanssa.

Pääsisäisenä käytiin Hoplopissa. :D

Ja leikattiin kesätukat. Aamun vauvakiehkurat sai mennä. :’(

Aamu oppi piirtämään ihmisiä. Tuossa kuvassa niillä on jo jalat, ja nyt jo kädetkin.

Äitienpäivänä sain ihania lahjoja rakkaimmilta. <3

Silloin herkuteltiin myös kakulla, jonka ohje on täällä. Kaapista sattui löytymään kaikki ainekset, vaikka en täytekakkua suunnitellutkaan. Oli hyvää!

Toivottavasti ette ole ihan minua unohtaneet, vaikka en olekaan kirjotellut. Yritän taas orientoitua ja käydä täällä useammin. Seuraavaksi luvassa kevään irppislöytöjä…

Tänään istuin yksin lounaalla Cafe Gobalissa. Sopivan hiljaiseen aikaan, oli paikkojakin runsaasti mistä valita. Valitsin ikkunan viereisen, vihreällä pöytäliinalla varustetun paikan. Olen opetellut lounastamaan yksin ja nauttimaan omasta seurastani. Mmm, että pidän siitä ruuasta, aivan ihanaa kasvisruokaa. Monenlaista salaattia, ituja, falafelpyöryköitä, riisiä ja kukkakaali-soijapataa. Istuin ja maistelin ja nautiskelin. Katselin ikkunasta ja kuuntelin toisella korvalla muiden lounastajien juttuja. Tykkään tarkkailla ihmisiä, ei sillä että kyttäisin tai kyyläisin, mutta kiinnitän huomiota pieniin juttuihin. Monet tuntuivat keskustelevan paljon jaksamisesta ja eräs puhui luonnon voimaannuttavasta vaikutuksesta. Saattoi nuo liittyä toisiinsakin, en ihan tarkkaan muista. En tuntenut itseäni ollenkaan vaivaantuneeksi, vaikka olin yksin ja kaikilla muilla tuntui olevan seuraa.

Otin vielä jälkiruokaakin, pähkinäistä banaanikakkua ja lakritsi YogiTea:ta. Kotona ei ole ollut hetkeen tuota teetä, ostin jotain suklaaversiota, joka ei ole ollenkaan niin hyvää, että sitä viitsisi juoda edes joka päivä, joten maistelin tarkkaan jokaisen siemauksen. Miten rentouttavaa onkaan syödä aivan rauhassa, hiljaa ja antaen muun maailman vain lipua ohitse.

Ulkona tarkeni jo ilman pipoa. Joku on jo ehkä tarennut pitkään, mutta minä olen vilukissa. Bussipysäkille tuli tyttö takki auki ja kaula paljaana, mietin että sillä on varmaan tullut kuuma shoppaillessa, itse en tarkenisi. Tykkään pitää kesälläkin huivia. Bussissa takanani joku mies hyräili/lauloi hiljaa, ehkä arabiaksi. Jo toinen rentouttava hetki, vain kuunnellen hiljaista hyräilyä.

Kuvat viime kesältä. Kohta se on jo taas täällä, kesä.

Tässähän onkin nyt ollu melkein kuukauden tauko kirjoittelussa. Hyvää meille kuuluu, ei vaan oikein ole ollut aikaa taas kirjotella vaikka aiheitakin on ollut päässä. Kolmannen periodin tentit vei aikaa loppukuusta ja olen touhunnut paljon muutakin. Hiihtolomakin meni hujauksella, eikä oikein mitään ehditty nyt viikolla. Aamukainen mahakipuili niin meni ystävien vierailukin mönkään. No viikon päästä uusi yritys. :)

Oli tarkoitus mainostaa kaikille tamperelaisille Maailman ihanin tyttö -näyttelyä, jonka kävin itsekin tsekkaamassa (opiskelijat 1e). Mutta nyt on kyllä myöhäistä, sillä tuo näyttely taisi loppua helmikuun lopussa. No mutta, jos jollakin on jossain muualla mahdollisuus sitä käydä katsomassa niin suosittelen.

Loppukuusta kävin myös Luonto-Liiton Itämeri-lähettiläs koulutksen. Vinkatkaa vaan, jos tiedätte Tampereen seudulla jonkun koulun/luokan (yläaste, amis, lukio), joka kaipaa Itämeren suojelua käsittelevää tuntia. Tässä kuussa olisi luvassa Vihreä lippu -koulutus, ympäristökasvatusta sekin.

Tytöillekin kuuluu hyvää. Memmillähän on ollut päiväkodissa semmonen puhumattomuusongelma, neiti ei siis ole usaltanut puhua kellekään mitään (meidän ujo herkkis), mutta nyt on kovasti tsempannut. Pikkuhiljaa alkoi kuiskia kavereille ja nyt viimein joulun jälkeen sitten hoitajillekin. Osalle kavereista puhuu jo ääneenkin. Huomaa, että jännityskin on laantunut ja tosi hyvillä mielin neiti päiväkotiin menee.

Aamu kovasti höpöttää ja ääntäminen paranee koko ajan. Joululomasta asti on ollut päiväkuivakin, päiväkodista harvoin tulee märkiä vaippoja kotiin pesuun, ja monesti yötkin menee kuivalla vaipalla. Ihanaa on myös kuunnella kun tytöt innostuu yhdessä laulelemaan, huomaa miten hyvin Aamukin jo osaa lauluja. <3

Sellaista tänne. Huomenna saadaan Aamun Hanna-kummi kylään. Ollaan viimeksi nähty kesällä, joten onkin ollut jo ikävä.

Kiinnostaako ketään lukea luonnonkosmetiikka-kokemuksista? Tai meikeistä ei vielä ole kovin paljon kokemusta, mutta muista tököteistä?

P.S. Epäselvät kuvat oli tuosta Maailman ihanin tyttö -esitteestä. :D