Täällä ollaan edelleen. Viikkoja 41+2. Eilen kävin, taas kerran, neuvolassa. Verenpaineet matalammat kuin koko odotusaikana. Mies kyllä sanoi ettei uskoisi. Väittääkö joku, että muka kiukuttelen täällä. No, on ollut kyllä ihanaa, kun äitini on ollut tytönhoitoapuna ja itse olen saanut lepäillä. Välillä vaan se lepäilykin käy kunnon päälle tai pään päälle, kun ei ole mitään mukavaa tekemistä. Painoa on tullut nyt 17kg koko raskaus aikana. Ehtiihän tässä vielä itseään muutaman päivän lihottaa. Krhm… Tänään surkuttelin, kun ei olla ostettu suklaapatukoita sairaalakassiin. Tytön synnytyksessä himoitsin, ilmeisesti ilokaasun vaikutuksesta, ihan kamalasti suklaata. Lopulta sain vähän maistaa. Ei ne nytkään kuitenkaan anna syödä niitä, kun ei ole edes karkkipäivä.

Posti toi yliaikaiskontrolliajan tänään. Perjantaina klo 8.30 mennään siis, jos ei sitä ennen mitään tapahdu. Ja olen kyllä päättänyt, että takaisin ei tulla kuin nyytti kainalossa. Alkaa mummiltakin käydä lomapäivät vähiin, ensi maanantaina pitäis olla jo takaisin töissä nimittäin.

Nyt vaan nautitaan tästä ihanasta paksusta olotilasta ja toivotaan niitä kunnollisia supistuksia, näiden laimeiden sijaan. Kaikki sormet ja varpaat pystyssä, että pikkuhiljaa tapahtuisi jotain…

Hmph…Täällä ollaan edelleen. Viikkoja tänään 40+3 ja neuvolassa käyty, taas kerran. Kaikki hyvin, mutta jalkoja vaan turvottaa niin kamalasti. Tunnen itseni iltaisin ihan norsuksi näine pökkelöjalkoineni. Ihanaa.

Äitinikin saapui jo sunnuntaina tytönhoitoavuksi. Toivotaan, että kahden viikon loma riittää ja päästään sinä aikana synnyttämään. Vauvaa varten alkaa olla kaikki jo valmiina. Sairaalakassi itselle pakattuna. Vauvan kotiutumisvaatteet ja vaipat valittuna, pitäis siirtää ne vaan johonkin kassiin odottamaan kotiutumispäivää (voi kumpa se koittaisi pian). Vauvan sänky pitäis myös kasata, mutta sen nyt mies voi tehdä vaikka sillä aikaa kun itse olen sairaalassa.

Pääsin jopa tänne työhuoneen koneelle kirjottelemaan ja sain siis myös pari kuvaa laitettua.

Isomummi neuloi tulevalle lapsenlapsenlapselleen (huh, mikä sana) tämmösen ihanan unipussin ja tumput alpakka-langasta.

Itse olen saanut aikaan parit villapöksyt.

Vihreät jo tekovaiheessa kerran täällä blogissa vilahtivatkin.

Asunto on edelleen vähän keskeneräinen. Olkkarista ja keittiöstä puuttuu oikeat verhot. En edelleenkään ole kolmen vuoden etsinnän jälkeen löytänyt THE verhoja keittiöön. Minulla on niin selvä visio, minkälaiset niiden tulisi olla, ettei mistään ikinä löydy sopivia. Tytön huone kaipaa vielä kirjahyllyä, mutta muuten alkaa olla valmista. Mummi ja ukko ostivat tytölle ihanan vihreän ryijymaton ja itse löysin netistä aivan ihanaa sammakkoprinssi-kangasta verhoihin. Kankaanjämistä ompelin vielä pari koristetyynynpäälistä tytölle.

Nyt tyttö kaipaa jo äitiä nukutuspuuhiin, joten jäämme odottelemaan josko ensi yönä jo päästäis synnyttämään. Saunaan aion painua heti kun tytön saan untenmaille.

Täällä ollaan vielä, yhtenä kappaleena. Viikkoja tänään 38+4. Tampereelle muuton jälkeen, neuvolassa epäilivät, että pieni olisi masussa poikittain. Kerkesin jo miettiä kaikenmaailman kauhukuvat, mutta viime viikolla ultrassa selvisi, että ihan oikein päin, pää edellä sieltä ollaan tulossa. Helpotti kyllä oloa, ja olen jopa ensimmäisiä kertoja nyt koko odotuksen aikana alkanut odottaa synnytystä. Vielä ihan hyvillä mielin. Saa nähdä, mikä paniikki sitten iskee, kun tulee tosi paikka viimein eteen. Hui!

Väsymys hieman painaa unettomien öiden takia. Kiitos ihanan, kiimaisen kissamme, joka mouruaa yötä päivää. Huomenna kisut pääsevät eläinlääkärille taristukseen ja sitten kyllä varataan jo leikkausaikaa. On tässä jo melkein seitsemän vuotta jo kuunneltukin mouruamista. Ihan tarpeeksi siis. Saa nähdä, ehtivätkö leikattaviksi, ennen uuden perheenjäsenen saapumista.

Tampereella ollaan viihdytty mainiosti. Ainut vaan, että tyttö kaipaa kavereita, muistelee päivittäin ja kyselee missä kukin on. Ja onhan sitä äidilläkin ikävä omia ystäviään. Vielä ei olla oikein ehditty mihinkään perhetoimintaankaan mukaan. Ensi viikolle kyllä varasin kalenteriin aikaa, että mennään tutustumaan Napapiirin toimintaan, oletuksena, että en ole vielä jakautunut/jakautumassa.

Nyt iltapalalle ja BB:n pariin kuulostelemaan muutuvatko nämä kivuttomat harjoitussupistukset tästä miksikään… No okei, sais se vauveli ehkä vähän aikaa siellä yksiössään vielä oleilla.

Hui kun aika on taas vierähtänyt. Hirvee väsymys on vaivannut, joten en oo jaksanu kirjotella. Eipä oo ollu myöskään oikein mitään kuvattavaa, joten on jääny blogeilu vähemmälle.

Maanantaina kävin neuvolassa ja kaikki hyvin. Ainut vaan, että hemoglobiini oli tippunut vielä edelliskerran 127:stä 106:een. Olin hieman järkyttynyt. Yleensä minulla on ollut tosi korkea tuo hb, jotain 160 luokkaa, joten aika suuri pudotus siitä. Nyt sainkin luvan popsia rautatabuja vuorokaudessa oikein kaksin kappalein. Toivon todella, että ne auttais pian. On jotain ihan järkyttävää tämä väsymys ollut. Esikoista odottaessa ei ollut mitään ongelmaa tuon raudan kanssa.

Tänään saatiin myös pari tarjousta asunnoista. Molemmat 4h+k+s ja ihan hyvillä alueilla. Ei nyt itse jakseta täältä toiselta puolen Suomea parin tunnin takia ajaa Tampereelle, joten  passitin tädin katsomaan asuntoja. Onneksi on sukulaisia sillä suunnalla ja vielä viitseliäitä hoitamaan meidän asioita. Kiitosta vaan. Perjantaina selviää, onko kumpikaan hyvä ja toivon mukaan päästäis pian muuttamaan. Alkaa nimittäin tämä maha jo hiukan painaa ja olin jo heittämässä toivoni tuon asunnon löytymisen suhteen. Mutta, jos nyt sitten ihan syyskuun alussa päästäis muuttamaan, niin ehkä selviäisin vielä siitä urakasta ennen tosi koitosta. Olis se kiva nauttia tästä loppuraskaudesta niin, että kaikki olis järjestyksessä vauvaa varten ja omakin mielenrauha taattu.

Neuvolassa tänään käyty ja kaikki hyvin. En ole oikein vielä edes sisäistänyt tätä raskautta. En ole nähnyt edes yhtään painajaista, jossa vauvalle tapahtuisi jotain ikävää, toisin kuin esikoista odottaessa. En ole nähnyt yleensäkään vauvaunia viime aikoina. No, nyt kun ollaan jo viimeisellä kolmanneksella, alkaa pikkuhiljaa miettiä tulevaa synnytystä. Montakohan kertaa sitten taas ajattelee, että mihin tilanteeseen sitä on tullut itsensä laitettua.

Osasyynä valmistautumattomuuteeni on se, että meillä on asunnonhaku kesken. Tai siis, koko kesä ollaan etsitty asuntoa Tampereelta (ts. toiselta puolen Suomea), mutta sopivaa ei ole vieläkään löytynyt. Olin jo suunnitellut, että menen sitten uudessa kaupungissa mammajoogaan jne. mutta taitaa joogat jäädä väliin tällä kertaa. Hyvä jos ehditään muuttaa, ennen kuin tulee lähtö sairaalaan. Todella stressaavaa, kun ei yhtään tiedä milloin ja missä sitä asuu. Ei oikein osaa suunnitella vauvaakaan varten.

No onhan noita vaippoja tullut väkerrettyä. Taas kaksi valmistui eilen.

Sisäpinta samaa harmaata velouria, kuin edellisissä. Pesutarratkin löytyy.

Ja ulkopinta Nanson raitatrikoota. Välissä tyynyliinakangas tukemassa.

Nuo on kai kokoa M, kun esikoisellekin mahtuivat päälle. S-kokoa olin tekemässä, mutta ilmeisesti nuo valmiiksi leikkaamani kankaat sattuivat olemaan suurempaa kokoa.

Olen minä kyllä vähän vaatteitakin jo hankkinut. Esikoisen vauva-ajan unisex-vaatteista tuli suuri osa myytyä kirppiksellä, kun ei sillon tullut mieleen, että toinen voisi tulla jo näin pian. Tänään ostin tuon kuvassa ylhäällä keskellä olevan panda-bodyn (70% ale). Aikaisemmin keväällä ostin netistä käytettynä nuo kaksi viime vuoden äitiyspakkauksen vihreäsävyistä asukokonaisuutta, oliivinvihreän raita-bodyn, oliivinvihreät puolipotkarit sekä pallo-bodyn ja -potkarit. Etualalla omat suosikkini: Lindexin poistoalesta keväällä ostamani, ihana violetti etana-body ja söpöt raitapöksyt. Sopivat mielestäni sekä tytölle, että pojalle. Meillä ei siis vielä ole hajuakaan kumpi sieltä tulee. Jännittää…

ps. Se viime viikolla ostamani kasvonaamio oli muuten aivan loistavaa. Eilen pääsin sitä nassuuni testaamaan ja saa kyllä täydet kymmenen pistettä ja papukaijamerkin. Iho on nyt niin pehmoinen ja tuoksukin oli raikas. Noita täytyy käydä hakemassa lisää…