Annan uus biisi on aika hyvä

Alicia on aina yhtä ihana

Redrama, pariin vuoteen ei ookaan tullu kuunneltua, mut kyllä tätä mielellään kuuntelee

Tää Robbie on omistettu Aamun Hanna-kummille, kun se kuitenki tykkää <3

Loppuun vielä yks hyvä

Musiikkia teille illan iloksi.

Kävin taas joogassa kahtena päivänä putkeen, ja ai että se tekee hyvää! Olen ollut tänään niin pirteä, joogattuani heti aamusta 1,5 tuntia. Kiva plussa, kun sain erään kaverin mukaan kurssille. :) Nyt pitäis vaan jotenkin rutistaa itsestä energiaa ja intoa, jotta jaksaisin joogata myös kotona. Vaikea järjestää sopivaa ajankohtaa, kun mies tulee töistä niin myöhään, eikä oikein huvita aamullakaan herätä hirveän aikaisin, kun muutenkin tuo isompi neiti pomppaa pystyyn kuuden ja seitsemän välillä. Ennen harjoitusta pitäisi olla noin kaksi tuntia syömättä, joten senkin puoleen iltaharjoitus on hankalampi järjestää.

Olen viime aikoina kaivannut kovasti myös toisenlaista kuntoilua. Hurjat kuukausimaksut vaan hirvittää ja tulisiko sitä sitten kuitenkaan lähdettyä niin usein. Nyt nuo lapset tosin viihtyisivät varmaan jo yhdessä hoitopaikassa, jos salilla semmoinen mahdollisuus olisi. Tekisi se hyvää kyllä ihan omalle jaksamisellekin. Ehkäpä vielä repäisen ja liityn kevääksi/kesäksi kuntokeskuksen jäseneksi. Jos sitten syksyllä pääsisi jo yliopistoliikunnan piiriin. Peukut pystyssä. Nyt alkaa olla jo byrokratiat hallussa…tai ainakin vihkossa.

Huomenna on varmasti luvassa hurjaa liikuntaa. Lähdetään Ideaparkkiin, jossa pääsen Memmin kanssa viettämään kahdenkeskistä aikaa HopLoppiin. Kivaa!! Toivottavasti kunto kestää.

Tänä(kin) vuonna korttien lähetys jäi. Joten haluan näin blogin välityksellä toivottaa:

Ihanaa ystävänpäivää kaikille rakkaille ystävilleni lähellä ja kaukana! Olette tärkeitä ja mielessäni päivittäin!

Rakkaudentäyteistä ystävänpäivää myös kaikille blogini lukijoille! <3

Täällä valmistellaan joulua kovaa vauhtia. Tänään ollaan siivoiltu sekä leivottu viimeiset piparit ja tortut. Memmin Juuso-kummi kävi kylässä ja lahjomassa. Paketista paljastui tarravärityskirja ja Majava-peli, jota jo pelasimmekin porukalla. Memmi tykkäsi kovasti.

Mies lähti vielä hakemaan punkkua glögin kaveriksi, voi sitten illalla ottaa lasillisen. Matot pitäis vielä tuulettaa ja lattiat pestä ja sitten voisikin keskittyä rentoutumiseen ja joulun tunnelmointiin. Itselläni on kyllä joulufiilis vähän hukassa, johtuen tästä hurjasta touhuamisesta. Eikä meillä ole edes kuusta. Ehkä sitten ensi vuonna.

Tänä vuonna olen leiponut jouluisia suklaa-glögikakkuja itselle ja lahjaksi tällä Animalian ohjeella.

Eilisiltana askartelin ikkunaan paperitähden tädin antamalla ohjeella. Tuli aika hieno.

Ja hienoa, että meillä taitaa tosiaan olla valkoinen joulu! Toivottavasti ajokeli olisi hyvä perjantaina, kun suunnataan kohti Etelä-Karjalaa sukulaisten ja ystävien luo.

Piparintuoksuista ja tunnelmallista joulunaikaa kaikille lukijoille!

Vähän alle vuosi sitten näytin tältä

Olin jo jonkun aikaa tuskaillut mahani kanssa ja toivonut synnytyksen käynnistymistä. Meillä oli jo yliaikaiskontrolliaikakin varattuna perjantaille, päivälle, jolloin raskaus olisi kestänyt 11 päivää yli lasketun ajan. Olin hiukan epätoivoinen, koska en halunnut toista käynnistystä.

Kipeähköjä supistuksia oli tullut jo useampana päivänä. Keskiviikko-aamuna vessassa käydessä aavistelin, että ehkä nyt jo jotain tapahtuisi. Kävimme äitini ja Memmin kanssa rivakalla kävelyllä postissa ja illalla vielä saunoimme. Siitä se sitten lähti. Klo 23 aikaan illalla alkoi tulla kipeitä supistuksia, muistaakseni noin 7 minuutin välein. Yritin käydä nukkumaan, mutta eihän se uni tullut, kun vähän väliä supisteli. Mies nukkui, eikä varmaan aavistanutkaan, mitä kohta oli edessä. Itse olin innoissani ja jännittynyt, nytkö se tapahtuu.

Yhden aikaan yöllä kävin itsekseni suihkussa ja lämmittelin keittiössä kaurapussia, josta ei kyllä ollut oikein mitään hyötyä. Soitin sairaalaan, että joko kohta pitäisi tulla. Sanoivat, että heti kun tuntuu siltä ettei kotona kestä olla, voimme ajaa sairaalalle. Muistaakseni puolen kolmen maissa herättelin miestä ja äitiäni, joka jäi hoitamaan Memmiä (äitini oli ollut meillä jo melkein kaksi viikkoa varulta).

Sairaalaan päästyämme pääsin käyrälle ja supistuksia taisi tulla noin 4 minuutin välein (miten tämä muisti voikin olla näin huono? :D). Olin kai noin 4cm auki. Aloin olla aika tuskissani ja halusin jo jotain kivunlievitystä. Vähän ennen neljää pääsimmekin saliin, jossa hengittelin ilokaasua. Eipä siitä paljon hyötyä ollut, joten sain kohdunkaulanpuudutteen, joka helpottikin kovasti. Harmittelin, etten ollut muistanut ostaa evääksi suklaata. Pari tuntia sain olla kivuttomana, kunnes aloin taas tuntea voimakasta kipua. Ponnistamisen tarvettakin alkoi tuntua. Sain toisen samanlaisen puudutteen, mutta se ei enää auttanutkaa kipua lievittävästi vaan avasi paikat hurjalla vauhdilla ja luulin, että kuolen siihen paikkaan. Ponnistamisen tarve oli kamala (esikoisen kohdalla en epiduraalin vuoksi tainnut kokea tuota ponnistamisen tarvetta ollenkaan noin epämieluisana kuin tällä kertaa).

Olin ihan hysteerinen ja purskahdin itkuunkin. Siinä vaiheessa kun kätilö vaihtui ja saliin asteli Sairaala-sarjastakin tuttu Eva-Mari minua alkoi jopa vähän salaa naurattaa (ei se synnyttäminen sitten ehkä niin kamalaa ollutkaan). Sain luvan ponnistaa, mutta en uskaltanut, vaan jäkitin kovasti vastaan. Muistin vielä ensimmäisen synnytyksen ponnistusvaiheen pitkittymisen ja kauheuden. Huusin kurkku suorana ja itkin. Viimein henkilökunta (salissa oli ilmeisesti ainakin kätilö, harjoittelija ja kai lääkärikin) ja mies saivat minut rauhoittumaan ja pystyin todella keskittymään ponnistamiseen kunnolla. 30.10 kello 7.28, kymmenen minuutin ponnistamisen jälkeen pieni, kaunis tyttö tuli maailmaan, nenä vähän lytyssä. Olin helpottunut ja onnellinen. <3

Lapsilleni omistan tämän kauniin Anna Puun esittämän kappaleen: