Kuvat alkuviikolta, kun ei vielä ollut lunta maassa.

Se on täällä taas. Luntakin tuli sopivasti ihan vähän. Vaikka täytyy myöntää etten ollenkaan pidä tästä kylmyydestä. No kaipa se on parempi kuin ne kurakelit. Ainakin jonkun mielestä.

Tänä vuonna meillä ollaan ajoissa. Joululahjat hankittuna tai valmisteilla, ainakin suunniteltuina. Eräs ilta askarreltiin Memmin kanssa hiutaleita ikkunaan ja eilen paistettiin ekat piparit ja tortut. Mukavaa puuhaa Memmin ja äidin kesken, ihan kahden. Perhekahvilassa askarreltiin tiistaina kortteja ja hernepusseja. Pusseja tulee ehkä lisää, kun oli tytöistä niin hauskoja. Olen neulonut, askarrellut ja ommellutkin vähän. Keskiviikkona Memmillä oli kerhossa kuvaus, joka meni kuulemma hyvin. Saa nähdä ehtiikö kuvat kummeille pakettiin, hiukan epäilen.

Ja vihdoin, monen kuukauden huonosti nukuttujen öiden jälkeen, aloitimme sen unikoulun torstaina. Olen tyytyväinen päätökseen. Hirveästi ei olla itketty. Hyöritty ja pyöritty senkin edestä. Mutta hyvin on ainakin nämä kaksi ekaa yötä menneet. Memmikään ei ole häiriintynyt omassa huoneessaan. Väliin Aamu haluaa nukkumaan, mutta ei hirveästi raivoa tissin perään. Kovasti kuitenkin läheisyyttä kaipaa ja se sallittakoon. Ekat huikat neiti on ottanut 6-7 aikaan ja kummasti on aamupuurokin alkanut maistua. :D Isi taitaa olla ainut meistä, joka on väsyneempi kuin ennen.

Muuten ollaan voitu hyvin. Aamu on ehkä maailman hurjin apina kiipeilemään. Neiti löytyy usein olohuoneen pöydältä, kirjahyllystä tai lastenhuoneen pöydältä seisomasta ja katselemasta ikkunasta ulos verhojen takaa. Lisäksi kiipeää rattaisiin, ja koska rattaita säilytetään sohvan takana, on neiti keksinyt, että sieltä rattaista voi sitten kätevästi kiivetä sohvan selkänojan yli sohvalle! Eikä ole hetkeäkään paikallaan. Huh huh! Ei Memmi vaan vielä tuon ikäisenä. Oli varmaan kaksivuotias, kun tajusi, että syöttötuolissakin voi seisoa.

Meidän perheen isi lähti äsken pikkujouluihin, kutsumani iltaseurakaan ei ehtinyt kylään, joten vietetään iltaa ihan tyttöjen kesken. Ehkäpä laitan Pingun pyörimään ja syödään jätskiä ja eilen leivottuja pipareita. Rakennetaan legoilla, laulellaan. Ja juostaan hurjan pikkuapinan perässä pelastamassa se kaikenmaailman paikoista, mihin keksii kiivetä.

ps. Osaa se apina näköjään kiivetä sohvalta selkänojallekin, jos vaikka sitä kauttaa pääsisi kätevästi rattaisiin.

Ajattelin tänään, että mennään ulos virkistäytymään lasten kanssa ja kävelylle puistoon. Ulos päästyämme tajusin, että sataa vettä. No, me ei olla sokerista…

Tuo yks poikasorsa on varmaan joku naistenvihaaja.

Oli siellä vielä jotain vihreääkin.

Säästä ja maisemasta oli vaikea löytää mitään kovin kaunista. Liiskaantuneita ruskeita lehtiä ja harmautta joka paikka pullollaan. Nähtiin sorsia, jotka olivat ilmiselvästi odottaneet meiltä jotain tuomisia. Nauroin, kun Memmi sanoi erästä puuta käärmepuuksi, mutta kun tarkistin nimen lapusta, se todellakin oli käärmekuusi. Aamu veteli sikeitä alkumatkan, mutta pääsi nauttimaan säästä lähikauppareissun verran.

Illalla otin itseäni niskasta kiinni ja suuntasin salille. En ollutkaan käynyt yli kuukauteen. Nyt mietin, jatkanko sopimusta vai vaihdanko joulun jälkeen kokonaan astangajoogaan. Siinä onkin miettimistä loppu kuuksi.

Eipä ole tullut aikoihin kirjoteltua, on ollut niin paljon tekemistä. Perjantaina Aamu otti ensi askeleet ja osaa nyt nousta keskelle lattiaa seisomaan ilman tukea. Pari askelta kävelee, kunnes lysähtää lattialle, konttaamalla pääsee kovempaa. Lauantaina käytiin kaverin lasten 1- ja 3-vuotissynttäreillä. Ja illalla, koska meillä oli vanhempani kylässä lastenvahteina, päästiin miehen kanssa syömään ja elokuviin. Käytiin Golden Unicorn-nimisessä kiinalaisessa ja ruoka oli hyvää. Kasvisvaihtoehtoja oli runsaasti, eikä kaikki chilillä pilattuja. Elokuvissa katsottiin Kunniattomat paskiaiset, kunnon Tarantino-räiskintää huumorilla höystettynä, eli toimii! Brad Pitt oli mahtava kaikkine aksentteineen. Kotona oltiin vasta puolen kahdentoista maissa illalla, eli hurjan myöhään, yleensä olen jo nukkumassa tuohon aikaan. :D

Tällä viikolla olen saanut baktus-huivin valmiiksi, todetakseni, että se pitää purkaa. Eilen käytiin Napapiirillä kestovaippapiirissä opettelemassa TSI:tä ja hakemassa HH Wool Longies-kaava, ettei minun tarvitse tuhota toista villapaitaa. Joo, sunnuntaina yritin huonolla menestyksellä loihtia Aamulle villapaidasta villahousut. Pieleen meni.

Tänä aamuna Memmi oli vähän huonovointinen, eikä siis mennyt kerhoon. Piristyi kuitenkin kun sisko heräsi ja päästiin äsken käymään ulkonakin, katsomassa jos olisi näkyny oravia. Huomenna olis aamulla MLL:n perhekahvilassa tuote-esittelyjä, ainakin Me&I:ta ja kestovaippoja kuulemma. Aiotaan mennä.

Tässä hieman kuvia iltapäiväiseltä puistoreissulta. Keltaista on luonnossa.

Ei nähty oravia, mut lätäköitä löytyi.

Rakastan syksyä. Tämä syksy on ollut vielä jotenkin erityisen ihana. Ulkona paistaa aurinko ja lämpötila tuntuu olevan samoissa lukemissa, kuin toissakesänä heinäkuussa.

Tänään Memmi meni isin kanssa elokuviin, ensimmäistä kertaa elämässään (kohta kuulen, miten heillä siellä meni, kunhan kotiutuvat). Menivät katsomaan Viirua ja Pesosta. Minäkin halusin tehdä jotain mukavaa Aamun kanssa kaksin. Suuntasimme siis arboretumiin päiväkävelylle. Oi että, nautin niistä väreistä, mitä syksy on tuonut tullessaan.

Tuuli oli aika voimakas ihan rannassa, mutta meitä ei palentanut. Ihanaa, kun kesän tunkkaisuus on vaihtunut syksyn kirpeyteen. Katsoimme kuinka lehdet juoksivat kilpaa ja sorsat pulikoivat lammessa. Jäimme ihmettelemään, kuinka poika syötti oravaa suoraan kädestä (juu tuolla meidän puistossa on ihan käsikesyjä oravia) ja kuinka orava sitten kipitti hurjaa vauhtia hautaamaan saaliinsa puun juurelle. Pitää valmistautua talven varalle. Keräsimme vähän tammenterhoja. Jäi niitä vielä oravillekin.

Päivän kaunein näky. Aamua pipo hiukan kutitti, niin äitiäkin oma calorimetry.

Tai no oikeastaan erään parin viikon takaisen päivän ja eilisen väri.

Tänään on ollut hyvä päivä (ainakin tähän asti, pitää ehkä koputtaa puuta). Memmi meni kiltisti kerhoon, mitä nyt vähän piti itkeä, kun äiti lähti, mutta tosi vähän. Neidillä on nyt mennyt tosi kivasti kerhossa ja tulee sieltä niin hyvätuulisena takaisin. Laulelee uusia lauluja ja menee kiltisti päiväunille. <3

Itse kävin body combatissa, pitkästä aikaa. Viime viikkoinen flunssa verotti salikäynnitkin nollaan, mutta nyt ollaan taas palattu ruotuun. Tykkään tuosta combatista. Se on semmosta potkimista ja hakkaamista, heh, potkunyrkkeilyn ja eri taistelulajien sekoitusta. Mihinkään perusairobikkiin minua ei enää saa, niitäkin olen nyt testailut, mutta tuonne menen mielelläni. Yleensä saan sieltä päänsäryn (johtuen ehkä hartialihasten runsaasta käytöstä), mutta tänään olo oli erittäin pirteä ja särytön tunnin jälkeen.

Kerhon ja combatin jälkeen ollaan pelattu muistipeliä ja leikitty värileikkiä, jonka jälkeen on ollut hyvä syy siivota ympäri kämppää lojuneet lelut omille paikoilleen. Ollaan myös kutsuttu Memmin Juuso-kummi kylään huomenna ja menty kiltisti päiväunille (joo, äitikin meni, ei saanut kunnolla unta, mutta pötkötteli kyllä silmät kiinni pitkän tovin). Tästä onkin hyvä jatkaa iltaan.