Tänään käytiin iltapäivällä pienellä kävelyretkellä ja jätskillä Kesäkahvilassa. Memmi polki pyörällä. Hienosti on oppinut nyt polkemaan ihan itse.

Ihanaa, kun vihdoin tuli kesäkelit. <3

Oli pakko laittaa nää peilipelleilykuvat, kun Aamulla on niin pöljät ilmeet. Anto mm. muiskuja omalle kuvalleen. :D Memmi on vissiin lähdössä ulos…tai sitten ei.

Tämmösiä ilopillereitä meillä asuu. Tai no toinen on yleensä aina ilopilleri, toinen vaan hetkellisesti, kun unohtaa väittää vastaan ja vängätä joka asiasta tunti tolkulla. Huh.

*  *  *

Päiväkodista soitettiin tänään, tytöt sai paikat. Harmi vaan, ettei tuosta lähipäiväkodista, josta toivottiin saavan. Nyt matkaa on pari kilsaa “väärään suuntaan”, lähipäikkyyn olis ollu ehkä puol kilsaa. Elokuun alussa sitten aloittavat. Vähän haikea fiilis… :(

Aamulla ikkunasta näkyi aivan ihana talvimaisema. Puut olivat aivan lumessa. Lähdettiin sitten lasten kanssa ulos kuvaamaan. Akku loppui parin kuvan jälkeen… :(

Tällaista siellä kuitenkin oli:

Toivottavasti pääsen pian ottamaan lisää kuvia. Ja toivottavasti siellä on vielä yhtä kaunista.

Hauskaa oli…

Pitäsköhän jonkun otsis leikata?

Äiti sai MUISKUN.

Pom-pom-pomppaan…

Tänään oli tosiaan Memmin kerhon “joulujuhla”, olivat leiponeet pipareita. Vähän harmittaa, kun Memmin paras kerhokaveri lähtee tammikuussa päiväkotiin, eikä siis varmaan nähdä ainakaan vähään aikaan. Muutenkin ryhmästä lähtee tosi moni pois. Toivottavasti tulis uusia kivoja sitten tilalle.

Illalla leivottiin vielä kotonakin pipareita. Niitä tuli syötyä ehkä vähän liikaa. Huono olo. Saattaa kyllä johtua flunssastakin, joka on vaivannut minua sunnuntaista lähtien. Paranemaan päin jo, joten huomenna mennään perhekahvilaan riisipuurolle. Jouluiset meiningit vähän joka puolella.

“Unikoulu” muuten on tuottanut tulosta. Neiti ei herää yöllä enää sataa kertaa. Välillä kyllä saattaa sitten kukkua sen kaksi tuntia keskellä yötä. Sitä teki isompikin sillon tuon ikäisenä. Aina jos nukkui yli kolmen tunnin päikkärit, kukuttiin yöllä tunti tai pari. Olen nyt kuitenkin tyytyväinen kun yösyötöistä päästiin. Tai no, ottaa neiti vielä ne aamuhuikat 6-7 aikaan. Yksi yö söi jo viideltä, kun en enää jaksanut sitä kukkumista. Ehkäpä tämä omakin univelka pikkuhiljaa helpottaa. Tällä hetkellä kyllä ei tunnu virkeämmältä. Olenkin ihmetellyt, että miten, kun saa nukkua yöllä pitempiä pätkiä, on aamuisin ja päivisin väsyneempi. Omituista. Onneksi kohta on joulu ja sittenhän se päivä taas alkaa pidetä. Saadaan taas valoa kevättä kohti. Ihanaa! Vielä kun pääsis kunnon joulutunnelmaan…

Kuvat alkuviikolta, kun ei vielä ollut lunta maassa.

Se on täällä taas. Luntakin tuli sopivasti ihan vähän. Vaikka täytyy myöntää etten ollenkaan pidä tästä kylmyydestä. No kaipa se on parempi kuin ne kurakelit. Ainakin jonkun mielestä.

Tänä vuonna meillä ollaan ajoissa. Joululahjat hankittuna tai valmisteilla, ainakin suunniteltuina. Eräs ilta askarreltiin Memmin kanssa hiutaleita ikkunaan ja eilen paistettiin ekat piparit ja tortut. Mukavaa puuhaa Memmin ja äidin kesken, ihan kahden. Perhekahvilassa askarreltiin tiistaina kortteja ja hernepusseja. Pusseja tulee ehkä lisää, kun oli tytöistä niin hauskoja. Olen neulonut, askarrellut ja ommellutkin vähän. Keskiviikkona Memmillä oli kerhossa kuvaus, joka meni kuulemma hyvin. Saa nähdä ehtiikö kuvat kummeille pakettiin, hiukan epäilen.

Ja vihdoin, monen kuukauden huonosti nukuttujen öiden jälkeen, aloitimme sen unikoulun torstaina. Olen tyytyväinen päätökseen. Hirveästi ei olla itketty. Hyöritty ja pyöritty senkin edestä. Mutta hyvin on ainakin nämä kaksi ekaa yötä menneet. Memmikään ei ole häiriintynyt omassa huoneessaan. Väliin Aamu haluaa nukkumaan, mutta ei hirveästi raivoa tissin perään. Kovasti kuitenkin läheisyyttä kaipaa ja se sallittakoon. Ekat huikat neiti on ottanut 6-7 aikaan ja kummasti on aamupuurokin alkanut maistua. :D Isi taitaa olla ainut meistä, joka on väsyneempi kuin ennen.

Muuten ollaan voitu hyvin. Aamu on ehkä maailman hurjin apina kiipeilemään. Neiti löytyy usein olohuoneen pöydältä, kirjahyllystä tai lastenhuoneen pöydältä seisomasta ja katselemasta ikkunasta ulos verhojen takaa. Lisäksi kiipeää rattaisiin, ja koska rattaita säilytetään sohvan takana, on neiti keksinyt, että sieltä rattaista voi sitten kätevästi kiivetä sohvan selkänojan yli sohvalle! Eikä ole hetkeäkään paikallaan. Huh huh! Ei Memmi vaan vielä tuon ikäisenä. Oli varmaan kaksivuotias, kun tajusi, että syöttötuolissakin voi seisoa.

Meidän perheen isi lähti äsken pikkujouluihin, kutsumani iltaseurakaan ei ehtinyt kylään, joten vietetään iltaa ihan tyttöjen kesken. Ehkäpä laitan Pingun pyörimään ja syödään jätskiä ja eilen leivottuja pipareita. Rakennetaan legoilla, laulellaan. Ja juostaan hurjan pikkuapinan perässä pelastamassa se kaikenmaailman paikoista, mihin keksii kiivetä.

ps. Osaa se apina näköjään kiivetä sohvalta selkänojallekin, jos vaikka sitä kauttaa pääsisi kätevästi rattaisiin.