Eilen saapui ne odotetut neppipihdit ja sainkin jo kulutettua suuren osan nepeistä eilen. Valmistui vaippoja (äidille sekä tyttärelle ;)).

Jämäpaloista trikoota, lakanaa ja bambua sekä fleeceä.

Sisus punaisesta kirppisvelourpaidasta, ulkopinta vanhasta trikootopista.

Ylemmissä sisus harmaasta kirppistrikoopaidasta, ulkopinta kirppistyynyliinasta. Alemmissa sisus kaksinkertainen valkoinen joustofrotee äitiyspakkauksen pyyhkeestä, ulkopinta kirppistyynyliinasta.

Vaipat ompelin viime viikolla WeeWekan sivunepillisen sisätaskuvaipan kaavaa mukaillen. Nuo on nyt semmosta pitkäaikaista kokoa, menee Aamulle nyt ja kun Memmikin ihan välttämättä halusi illalla tuota punaista kokeilla, niin mahtui hällekin. XD Memmi on käyttänyt samalla kaavalla ommeltuja vaippoja noin kaksivuotiaana.

Pihdeillä oli tosi helppo nepittää, enkä tuhonnut kuin yhdet nepit, kun en aluksi tajunnut vaihtaa tappia, joka ohjeessa käskettiin vaihtaa. Vaihdoin vain erään muoviosan, kunnes tajusin, että eikun tappihan se oli. Tosi kivoja tuli. Nyt on kaikki pesussa ja huomenna pääsee käyttöön. Mitähän sitä sitten nepittäis?

Vihdoinkin ilmat ovat viilenneet (paitsi nyt taitaa ulkona olla melko lämmin jopa) ja tuolle meidänkin hikoilijalle voi pukea pitkälahkeiset villikset vaipan päälle. Ja onhan ne sitten söpöt.

Pienet peikot tykkäävät kiusata kissoja, ainakin meillä päin.

Välillä suunnataan kohti kenkähyllyä mutustelemaan hiekkaa. Se on peikkojen perusravintoa.

Yleensä näytetään vaan söpöltä ja levitellään tavaroita ympäriinsä.

Harmi vaan, että nuo ihanan Inka-ystäväni neulomat peikkopöksyt alkavat kohta olla jo hiukan liian lyhyet. :( Pitää varmaan neuloa niihin joku pidennyssysteemi, ne kun on muuten aivan ihanat!

Ja koska äiti ei voi ommella vaippoja, ettei lasten päiväunet häiriinny, niin kaivoinpa puikot ja langat esiin. Tämännäköisestä langasta tulee sitten neidille uudet pöksyt Titityyn ohjeella. Eli jotain tämän näköistä luvassa, toivottavasti pian. :)

Viininpunaista luomumerinoa. <3

Eilen lapset oli ensi kertaa kuntosalin hoitopaikassa. Hoitaja oli mukava suht nuori tyttö. Arvatkaa olinko stressaantunut koko salitreenin ajan ja mietin vaan, että nyt se Aamu siellä varmaan tukehtuu johonkin pikkuleluun tms. Tein hirveällä kiireellä siis kaikki sarjat. Memmi vähän ujosteli aluksi, mutta lopulta ei olis halunnu lähteä kotiin ollenkaan. Nyt kysyy jatkuvasti, mennäänkö hoitoon. Aamu-reppana taas oli itkenyt aika pitkään ja kun menin heitä hakemaan, istui lohduttoman näköisenä hoitajan sylissä. Voi pientä raukkaa.

Memmi oli jo aikasemmin suunnitellut, että sitten siellä hoidossa piirtää (omat kynät on kotona takavarikossa, kun neiti ei oikein usko, että oviin ei piirretä). Heti kun tultiin paikanpäälle halusi piirtää ja tämmösen taideteoksen oli tehnyt, kun tulin hakemaan.

Ekaa kertaa neiti piirsi ihmisiä joilla on kädet ja jalat ja NAPA. :D Tuossa on siis keskellä hoitotäti ja ympärillä lapsia, kyniä yms.

Tämän piirsi vielä kun menin heitä hakemaan. Siinä on äiti ja vauva (sotkun alla piilossa).

Tänään innostuin ompelemaan. Tämmösestä Lindexin, jo pieneksi jääneestä tunikasta, otin inspiraatiota ja ompelin Aamulle pikku mekkosen.

Noita mummin lakanoita on kaapissa vähän enemmänkin, joten tämmösen sain aikaan. Mekkokangas siis mummin lakanasta ja kanttinauhat tyynyliinasta.

Joku kiinnityssysteemi tuohon pitäisi vielä keksiä. Mallissa oli nepparit, joten semmoset voisin itsekin laittaa, kunhan vierailen kaupassa, josta niitä saa.

Arvatkaa meinasinko menettää hermoni noitten kanttinauhojen kanssa jonkun sata kertaa. Ekaa kertaa tuommosia ompelin ja huh huh, nyt on selkä kipeenä. Parantamisen varaakin noissa vinksin vonksin menevissä ompeleissa on, mutta olkoon.

Tässä mekko vielä omistajansa päällä. Oli hankala ottaa kuvia, kun neiti ei meinannut malttaa pysyä paikallaan. Siskokin halus kuviin mukaan.

Mitäs piditte ihka ensimmäisestä ompelemastani lastenvaatteesta (jos ei vaippoja lasketa)? :D

Noniin, nyt nuo huligaanit alkaa olla ihan petiä vailla tuolla, riehuvat kuin viimeistä päivää, joten iltapuuhat kutsuu.

Hahaa, olin ahkera eilen ja sain mumminlakanamekon valmiiksi. Siitä tuli, hmm, hieman kamala. Olisin ehkä voinut kuluttaa ajan johonin järkevämpäänkin, mutta tulipahan ommeltua.

Tässä mekko ilman vyötä. Tuo helma yrittää olla hieman pussimainen. Olen ihan päätön, koska olin kotiluukissa rumana ilman meikkiä. Huomatkaa kauniit vitivalkoiset kädet ja kintut.

Tässä meidän isin loistavia kuvaajanlahjoja ja mekko omituisen vyöviritelmän kera.

Olkaa onnellisia ettei kuvissa näy yksityiskohdat. Laitoin nuo tänne todistusaineistoksi, että olen joskus jotain ommellut itsellenikin. Taidan kuitenkin tästä lähtien keskittyä ihastelemaan muiden luomuksia ja pitämään tuon koneen kotelossaan ainakin seuraavat puoli vuotta. :D

Jos jotain kiinnostaa millä kaavalla ompelin, sopii kysyä, niin voin vinkata. ;)

Sain pari päivää sitten, vihdoin ja viimein, valmiiksi ne violetit merinovillapöksyt. Malli on tosi nätti ja housut istuvat hyvin. Arvatkaa taistelinko noiden kanssa. Useamman kohdan jouduin neulomaan pariin kertaan, kun ei millään meinannut onnistua. Kaksi kuukautta siinä meni, mutta hienot tuli. Teen ehkä toisetkin samalla mallilla, viininpunaiset vain.

Lankana oli siis O-Wool luomumerino, Plum väriltään. Mallina M-kokoiset Titityy pitkälahkeiset ja lahkeiden alareunaan tein reikäneuleena nätin “röyhelön”. Puikot 3 mm pyöröt ja sukkapuikot. Ohjeessa kyllä luki 4 mm ja 4,5 mm, mutta en semmoisia omista, joten pienemmät saivat kelvata. Oikein hyvän kokoiset noista tuli, lahkeissa vielä kasvuvaraa. Käytössäkin ovat jo olleet ja hyvin pitävät.

Olen ihan unohtanut esitellä eräät tossut, jotka tein viime syksynä. Tällä ohjeella tein, paitsi että lankana oli hahtuvalanka. Eräs ystäväni sai lahjaksi samanlaiset. Tarkoituksena oli tehtailla näitä useammatkin, mutta jotenkin on nyt jäänyt, kun on ollut niin paljon muuta ajateltavaa.

Ostin tossuihin omaisuuden maksavat napit, mutta ne olivat niin kauniit, että oli pakko.

Aiheeseen Liittyvät Linkit