Innostuin noista virkatuista kukista ja tänään lasten leikkejä seuratessa valmistui hieno violetti yksilö, eilen alesta ostamastani langasta. Se pääsikin koristamaan Memmin tylsää, vaaleanpunaista peruspaitaa.

Tämä oli lähtökohta.

Ja tämmönen siitä tuli.

Nyt sujuu taas ketjut ja pylväät. :)

Aamukaan ei ole enää hirmu kipeä. Meno on ainakin ihan yhtä hurjaa kuin ennenkin. Itsekin olen ollut tänään pirteä aamujoogan jälkeen. Sinne mennessä päätä särki, kun hartiat oli niin jumissa. Onneksi tänään kokeiltiin ensimmäistä kertaa niskahartiaseisontaa, joka tuntui todella tehoavan noihin jumettuneisiin hartioihin! Ja ensimmäistä kertaa tuntui olokin todella virkistyneeltä ja ihanalta, niin kuin joskus aiemmin, kun joogaa harrastin.

Tytöt halusivat vielä vähän poseerata uuden paidan kanssa.

Meillähän ei lapset ikinä istu pöydällä, ainakaan olohuoneen. Tuo Aamun perusvalokuvaposeeraus on kyllä niin luonnollinen. :D

Mummi ja ukkokin saapuivat pari tuntia sitten. Näillä näkymin siis päästään huomenna leffaan ja syömäänkin ehkäpä. Jee!

Rauhallista ja rentouttavaa viikonloppua kaikille lukijoille! <3

Ostin ensimmäistä kertaa tattarihiutaleita, kuvittelin erään tv-ohjelman innoittamana, että niistä tehty puuro olisi hyvää. No ei ollut! Lisäämällä hieman margariinia ja sokeria (plus paria muuta ainetta), niistä sai ihan syötävää kamaa. :D

Neideillekin maistui.

Tää ilme tulee aina kun kaivan kameran esiin, vai oiko ne keksit muka noin hyviä.

Memmiä on nykyisin vaikea kuvata, ei halua olla kuvassa tai sitten tekee jonkun ihan älyttömän, tosi luonnollisen ilmeen.

Memmin piirustustaidot kehittyvät koko ajan. Tänään opetteli piirtämään lentokoneen. :) Tuo ylempi kuva on piirretty maanantaina kerhossa. Siinä on äiti, isoveli (Memmi ilmeisesti haluaisi isoveljen), Memmi ja pikkusisko. Memmi on vähän surullinen kun on tippunut sohvalta. Pikkusisko istuu. Kaikilla muilla on mekot, paitsi isoveljellä paita ja housut, kun se on poika. Tuolla sivussa on (erittäin ohutrunkoinen) puu. :D Äiti on kyllä ylpeä pikku taiteilijasta!

Aamu sen sijaan on hurjapäisempi päivä päivältä. Tänään perhekahvilassa neiti kiipesi ihan itse semmoisen pienen muoviliukumäen päälle (no on kyllä kiivennyt jo pitemmän aikaa) ja laski mahallaan, pää edellä alas! Ei olisi millään malttanut lopettaa. Höpsö lapsi.

Ennen käytiin tuolla MLL:n perhekahvilassa erään kaverini ja hänen lapsensa kanssa, mutta nyt heillä on työt ja päiväkodit, joten mennään ihan keskenämme. Ihan mukavaa vaihtelua normaaliin päivään, mutta en ymmärrä miksi en keksi kellekään mitään sanottavaa, ainaisen lasten jutuille hymyilyn lisäksi. Nyt otetaankin hyviä keskustelunavausrepliikkejä vastaan. ;) Miten te muut äidit olette löytäneet uusia kavereita, tai jopa ystäviä?

Kävin muuten viime perjantaina ensimmäistä kertaa siellä aamujoogassa. Olin jäykkä! Se ei kyllä ollutkaan mitään uutta. Ehkäpä tästä kevään mittaan notkistun sekä fyysisesti että henkisesti. Jonkinsortin puhdistusreaktiot, joista ohjaaja varoitteli, taisivat jo päästä valloilleen, kun olin viikonloppuna ihan yli kiukkuinen ja tunteellinen. Odotan jo innolla seuraavaa kertaa. <3