…pidä meistä huolta konduktööri!

Myytiin kesällä auto. Nyt ei auta muu kuin mennä junalla mummolaan Itä-Suomeen, kolmensadan kilometrin päähän. Ei se mitään, junassa on hauska matkustaa ja paljon rennompaa kuin autossa. Saa syödä eväitäkin milloin huvittaa ja leikkiä. Eikä haittaa vaikka silmät menisi välillä kiinni. Tänään oltiin lasten kanssa reippaina jo klo 7 bussipysäkillä odottamassa bussia aseman suuntaan, juna lähti klo 8.07. Leikkivaunu ja äitille opiskelijalippu, niin ei maksakaan liikaa, alle 6-vuotiaat saavat matkustaa ilmaiseksi. Kahdella vaihdolla mentiin ja oltiin perillä neljässä tunnissa. Autolla samaan matkaan on mennyt aikoinaan pahimmillaan noin seitsemän tuntia pysähdyksineen kaikkineen. :D

Itä-Suomessa, pikkupaikkakunnalla asuessa auto oli vähän niin kuin must. Täällä Tampereella käytettiin autoa lähinnä lauantain kauppareissuihin ja mies meni sillä töihin keskustaan, jonne pääsee bussilla ihan yhtä kätevästi, ellei kätevämmin. Juuri viikonloppuna testattiin, kun vietiin mummi keskustaan syömään. Muut meni autolla ja minä lasten kanssa bussilla. Oltiin bussilla molempiin suuntiin nopeampia.

Nyt hankittiin pyörään peräkärry lapsille ja mies toteutti suuren haaveensa ostamalla itselleen moottoripyörän. Peräkärryssä lapset kulkee mukavasti, päiväkotiin ollaan silti menty bussilla, johtuen aamuisesta kiireestä. Tästä meidän ohi kulkee busseja vähintään kymmenen minuutin välein, eli päästään liikkumaan melko nopeasti, vaikka päiväkoti onkin eri suunnassa kuin yliopisto ja työt. Olen myös käynyt lauantaiostoksilla pyörällä ja ostokset on voinut laittaa kätevästi kärryyn. Mikä sen parempaa hyötyliikuntaa.  Ainut kerta kun autottomuus on hieman ärsyttänyt oli kun lähdimme kiireessä kaverin lapsen synttäreille toiselle puolen kaupunkia. Onneksi meiltä menee sinne suora bussilinja. :)

Onko lukijoissa muita autottomia lapsiperheitä ja miten teillä matkustaminen sujuu?

Kuten varmaan olette aiemminkin huomanneet, meillä asuu keijuja. Ja kattokaa kuinka kauniita ne on, kun sille päälle sattuu:

Ja koska äitikin tykkää kovasti keiju- ja prinsessajutuista ja Memmi askartelusta, ostin Memmille tämmösen ihanan askartelukirjan. Ihania askarteluideoita, tehtäviä ja tarroja.

Tänään tehtiin kirjan ohjeella prinsessapipareita, vaikka noista tuli kyllä enemmän Pikku Myyn näköisiä. ;) Tomusokerikuorrutteen värjäsin vaaleanpunaiseksi mansikkamehutiivisteellä.

Toivottavasti teillä on ollut yhtä mukava sunnuntai.

Tein aivan ihanaa lasagnea. Ruokavaliomuutokseeni liittyy makaronin välttely, joten korvasin lasagnelevyt kesäkurpitsasiivuilla, jotka oli helppo siivuttaa ihan vaan juustohöylällä. Kastike siivujen väliin syntyi kädenkäänteessä kattilassa, eikä tarvittu erikseen tomaatti- ja juustokastikkeita.

Tomaattijuustokastike:

- Dolmio pastakastiketta tölkki (tästä en vaan voi luopua kokonaan, tänään ostin Light-versiota, en ole varma mikä siitä teki lightimman kuin normaalista kun ei ollu vertailukohdetta, mut ilmeisesti normissa on enemmän sokeria)
- Valkosipulitomaattimurskaa tölkki
- Soijahiutaleita n. 1,5 dl
- Auringonkukan siemeniä n. 0,5 dl
- (Luomu) Ruokakermaa (normikermakin käy) tölkki
-Suolaa, pippuria ja valkosipulijauhetta maun mukaan
-Mozzarellaraastetta n. 100g

Laita vuoan pohjalle kastiketta ja päälle kesäkurpitsasiivuja. Jatka latomista vuorotellen ja laita päällimmäiseksi kastiketta ja päälle vielä juustoraastetta. Paista 200 asteessa niin kauan, että juustoraaste pinnalla vähän ruskistuu.

Syötiin melkein koko vuoallinen. Hups. :D Toivottavasti teillekin maistuu.

Kamalaa, kun en ehdi tänne kirjotella. Aiheitakin olis päässä, mutta aika loppuu kesken. Alotin siis tossa elokuun lopussa vielä työt opiskelun ohelle ja nyt on sitten opiskelutkin ihan täydessä vauhdissa, niin ei jää kauheesti vapaa-aikaa. Liikkuakin pitäis jossain välissä ja mikä tärkeintä, viettää aikaa lasten kanssa. Iltasin olen yleensä sen verran väsynyt, etten saa oikein mitään järkevää aikasiksi sohvalla pötköttelyn lisäksi.

Mutta hengissä ollaan edelleen. Lupaan jatkaa kirjottelua, kunhan löydän taas aikaa. Ensimmäinen syysflunssa taltutettiin juuri ja olen päässyt jo liikkumaankin koko kesän kestäneen tauon jälkeen (jos ei paria juoksulenkkiä lasketa ja pyöräilyä, laiska laiska). Salsa-tunneilla olen käynyt Atalpalla, sisäinen tanssijani on herännyt henkiin. :) Ja nyt kun työt vähän vähenee opiskelujen takia, aion mennä taas combattiinkin, viimeeksi kävin, huhhuijaa, viisi kuukautta sitten! Osaankohan vielä?

Syksyn kohokohtana on ollut omat synttärit, joita vietimme kullan, ystäväpariskunnan ja kaverin kanssa. Alkuillasta käytiin syömässä ja illalla mentiin Jukka Pojan ja Raappanan keikalle. Ihan mahtavaa!! Tätä lisää! Parin viikon päästä luvassa laivareissu Tukholmaan ihan kaksin, kun lapset menevät mummolaan viettämään syyslomaa. Ovatkin sitä odottaneet jo kesälomareissusta asti. :)

Lisäksi ollaan tässä toteutettu semmosta ruokavaliomuutosta ja olo on mainio. Ihanaa ettei enää väsytä ja ole ihan turvonnut olo jatkuvasti. Voin ehkä aiheesta kirjotella lisää myöhemmin, jos jotakuta kiinnostaa.

Näihin tunnelmiin…