..oli aivan ihana! Viimeeksi olen liikuttunut elokuvan huikeudesta eräässä Taru Sormusten Herrasta: Kaksi Tornia -elokuvan taisteluun valmistautumis kohtauksessa. Tänään liikutuin taas, henkeäsalpaavasta kauneudesta. <3 Mahtavaa!

Katsoimme siis 3D-version, joka oli meille ihan uusi juttu. Epäilin aluksi lasien toimivuutta ja oletin saavani päänsäryn, mutta hyvin toimivat. Välillä jouduin asettamaan laseja uudelleen, kun tippuivat nenälle, mutta se ei häirinnyt elokuvaan keskittymistä. 3D vaikutti kyllä elokuvakokemukseen vain positiivisella tavalla.

Myös elokuvan musiikki miellytti. Leffateatterissa vallitsi myös melko epätavallinen hiljaisuus koko elokuvan ajan. Yleensä kuuluu kesken leffan jotain tirskumista tai höpinää, mutta nyt oli aivan hiljaista. Tai sitten olin itse niin keskittynyt, etten kuullut mitään.

Ennen leffaa kävimme Nepalilaisessa syömässä itsemme ähkyyn. Lapset olivat olleet kiltisti mummin ja ukon kanssa, eikä tainnut olla edes kauhea ikävä. Eritäin onnistunut parisuhdeilta siis. <3

Tässä vielä musiikkia leffasta, vaikka monet varmasti ovat jo videon nähneetkin…

Innostuin noista virkatuista kukista ja tänään lasten leikkejä seuratessa valmistui hieno violetti yksilö, eilen alesta ostamastani langasta. Se pääsikin koristamaan Memmin tylsää, vaaleanpunaista peruspaitaa.

Tämä oli lähtökohta.

Ja tämmönen siitä tuli.

Nyt sujuu taas ketjut ja pylväät. :)

Aamukaan ei ole enää hirmu kipeä. Meno on ainakin ihan yhtä hurjaa kuin ennenkin. Itsekin olen ollut tänään pirteä aamujoogan jälkeen. Sinne mennessä päätä särki, kun hartiat oli niin jumissa. Onneksi tänään kokeiltiin ensimmäistä kertaa niskahartiaseisontaa, joka tuntui todella tehoavan noihin jumettuneisiin hartioihin! Ja ensimmäistä kertaa tuntui olokin todella virkistyneeltä ja ihanalta, niin kuin joskus aiemmin, kun joogaa harrastin.

Tytöt halusivat vielä vähän poseerata uuden paidan kanssa.

Meillähän ei lapset ikinä istu pöydällä, ainakaan olohuoneen. Tuo Aamun perusvalokuvaposeeraus on kyllä niin luonnollinen. :D

Mummi ja ukkokin saapuivat pari tuntia sitten. Näillä näkymin siis päästään huomenna leffaan ja syömäänkin ehkäpä. Jee!

Rauhallista ja rentouttavaa viikonloppua kaikille lukijoille! <3

Täällä ollaan oltu vähän väsyksissä. En tajua, mistä tätä väsymystä taas riittää. Olen melkein joka päivä nukkunut päikkäritkin Aamun kanssa ja sitten väsyttää vaan enemmän. Ei riitä oikein energia blogille, mutta nyt ajattelin jotain pikaisesti kirjoittaa. Kuvia en ole oikein ottanut, kun tuolla meidän digikameralla tulee huonompia kuvia kuin kamerakännykälläni, joka odottaa edelleen korjausta. Toivottavasti pian rikastun ja saan sen järkkärin. ;)

Olen saanut luettua pääsykoekirjan melkein loppuun. Tavoite oli, että olisin lukenut sen tammikuun loppuun mennessä. Vielä viimeinen kappale, jotain 40 sivua pitäisi pinnistellä. Tuppaa olemaan rankkaa, kun ainut aika lukemiselle on päiväuniaikaan (jolloin nukun siis itsekin) tai illalla klo 21 jälkeen. Toimii hyvänä unilääkkeenä tuo kirja. Suosittelen, jos jollain on nukahtamisongelmia! Kerkesin jo ahdistua, että ei tästä tule mitään ja ala on edelleen väärä, mutta luettuani ympäristöpolitiikka-osuuden, olin melko vakuuttunut, että tätä aion nyt tosissani yrittää.

Olen vähän neulonutkin, sain violetin baktus-huivin valmiiksi. Siitä tuli aika pitkä, mutta ompahan lämmin. :) Oli mukava ja nopea neuloa isoilla puikoilla. Eilen palauttelin mieleen virkkausoppeja. Opettelin tuon Frida Pontén:in kirjan avulla virkkaamaan kukkia. Tuli hienoja!

Vanhempani tulevat homenna viikonloppuvierailulle. Suunnitelmissa oli mennä miehen kanssa leffaan lauantaina, mutta Aamu sai tänään jonkun mahataudin. Pari kertaa oksensi ja nyt illalla oli maha löysällä. :( Kumpa menisi pian ohi. Vihaan oksennustautia ja saan sen varmaan vielä itsekin tätä menoa. Ei lapsilla olekaan ollut mahatautia, kuin kerran aikasemmin Memmillä (joka johtikin sairaalaan). Peukut pystyssä kaikki siis. Ei tuota kahdenkeskistä parisuhdeaikaa ole nykyisin kovin paljon tarjolla ja olisi kurjaa jos senkin pilaisi joku hitsin mahatauti.

Ostin ensimmäistä kertaa tattarihiutaleita, kuvittelin erään tv-ohjelman innoittamana, että niistä tehty puuro olisi hyvää. No ei ollut! Lisäämällä hieman margariinia ja sokeria (plus paria muuta ainetta), niistä sai ihan syötävää kamaa. :D

Neideillekin maistui.

Tää ilme tulee aina kun kaivan kameran esiin, vai oiko ne keksit muka noin hyviä.

Memmiä on nykyisin vaikea kuvata, ei halua olla kuvassa tai sitten tekee jonkun ihan älyttömän, tosi luonnollisen ilmeen.

Memmin piirustustaidot kehittyvät koko ajan. Tänään opetteli piirtämään lentokoneen. :) Tuo ylempi kuva on piirretty maanantaina kerhossa. Siinä on äiti, isoveli (Memmi ilmeisesti haluaisi isoveljen), Memmi ja pikkusisko. Memmi on vähän surullinen kun on tippunut sohvalta. Pikkusisko istuu. Kaikilla muilla on mekot, paitsi isoveljellä paita ja housut, kun se on poika. Tuolla sivussa on (erittäin ohutrunkoinen) puu. :D Äiti on kyllä ylpeä pikku taiteilijasta!

Aamu sen sijaan on hurjapäisempi päivä päivältä. Tänään perhekahvilassa neiti kiipesi ihan itse semmoisen pienen muoviliukumäen päälle (no on kyllä kiivennyt jo pitemmän aikaa) ja laski mahallaan, pää edellä alas! Ei olisi millään malttanut lopettaa. Höpsö lapsi.

Ennen käytiin tuolla MLL:n perhekahvilassa erään kaverini ja hänen lapsensa kanssa, mutta nyt heillä on työt ja päiväkodit, joten mennään ihan keskenämme. Ihan mukavaa vaihtelua normaaliin päivään, mutta en ymmärrä miksi en keksi kellekään mitään sanottavaa, ainaisen lasten jutuille hymyilyn lisäksi. Nyt otetaankin hyviä keskustelunavausrepliikkejä vastaan. ;) Miten te muut äidit olette löytäneet uusia kavereita, tai jopa ystäviä?

Kävin muuten viime perjantaina ensimmäistä kertaa siellä aamujoogassa. Olin jäykkä! Se ei kyllä ollutkaan mitään uutta. Ehkäpä tästä kevään mittaan notkistun sekä fyysisesti että henkisesti. Jonkinsortin puhdistusreaktiot, joista ohjaaja varoitteli, taisivat jo päästä valloilleen, kun olin viikonloppuna ihan yli kiukkuinen ja tunteellinen. Odotan jo innolla seuraavaa kertaa. <3

Tällä viikolla hain postista mukavan paketin:

Liityin erääseen kirjakerhoon, josta sain liittymislahjana tuommoisen neulomissetin, joka sisälsi neljät erikokoiset puikot, yhdet sukkapuikot ja apupuikon sekä yhdet pyöröpuikot plus säilytyskotelon ja laukun neulomuksille. Puikot olivat kaikki bambuisia. Lisäksi sain valita kaksi kirjaa euron kappale. Valitsin Frida Ponténin Virkkauksen ilo, jota ystäväni joskus suositteli, ja Stine Hoelgaard Johansenin Suloiset sukat, jotta voin opetella neulomaan hienoja sukkia (en ole ikinä neulonut sukkia!). Sain myös ottaa Tine Solheimin Leikkiä langoilla kirjan älyttömän edullisesti (n.10e, ovh. n.40e), mutta en tiedä haluanko pitää sitä. Todella kaunis kirja ja hienoja mallejahan siinä on, mutta tuskin koskaan saan itsestäni niin paljon irti, että neuloisin itselleni vaikka mekon. Eli jos joku tuon kirjan haluaa, niin tarjouksia otetaan vastaan. ;)

Nyt on puikoilla komatta kertaa baktus, jos tällä kertaa onnistuisin. Ensimmäisessä loppui lanka kesken ja toisen aloituksen purin, kun en pitänytkään langasta. Eräästä vanhasta, käyttämättömästä, itse tekemästäni kaulaliinasta sain tuota ihanaa violettia aino-lankaa huivia varten. Puikot kokoa 8, joten mukava ja nopea neuloa. :)

Seuraavaksi sitten opettelen taas virkkaamaan.