Äitini saapui eilen viikoksi kylään ja lastenhoitoavuksi.

Tilasin tuliaisiksi Tutan norsu-kuosisia vaatteita, koska ihastuin täysillä tuohon kuosiin, kun sen kaupan hyllyssä näin. Tiesin, että äitini kuitenkin jotain haluaa ostaa tuomisiksi, niin miks ei sitten juuri sitä, mitä itse toivoin. :D

Nyt on yökkäriä (kasvuvaralla), bodyä ja potkarit. Ei olla yleensä enää potkareita pidetty vaan lähinnä tavallisia tai villahousuja, mutta nuo oli niin söpöt, että aion kyllä laittaa Aamulle. :D

Kaikille muillekin lahjustelijoille siis vinkiksi, että uusretro on täällä in. ;)

Tätinikin piipahti eilen marjojenhakureissulla ja toi tullessaan kirppikseltä löytämänsä söpön ruskean mekon Aamulle. Helmassa on perhosia. <3

Ainiin ja saihan Memmikin tuliaisia, söpön Muumi-paidan ja sukkahousut, mutta enpä muistanut kuvata.

Itse sain pari päivää sitten valmiiksi ne viininpunaiset villikset. Eihän siinä mennykään kuin pari kuukautta. Joo, ja ilmeisesti neuloin toisen lahkeen paljon löysemmällä käsialalla kuin toisen. Silmukoitten mukaan laskin pituuden ja siitä tuli paaaljon pitempi kuin toisesta. Purkuhommiksi meni sekin sitten. No mutta, nyt housut on valmiit ja kuivumassa käyttöä odotellen.

Huono kuva vessan lattialta. Neuloin siis Titityyn ohjeella. Tuo malli on just passeli Aamulle. Haluaisin tehdä housuihin vielä jotain koristuksia. Jos osaisin virkata, virkkaisin pieniä kukkia lahkeeseen.

Torstaina olis Aamun yksvuotiskuvaus, jonka mummi lupasi maksaa synttärilahjaksi, joten kohta lähdetään metsästämään jotain päälle pantavaa kuvaan.

Ihanaa viikkoa kaikille!

Tänään on kuulemma Pukeudu Pinkkiin -päivä, jolla on tarkoitus tukea Roosa nauha -kampanjaa. Itse en aamulla asiasta tiennyt mitään, mutta satuin kaivamaan kaapista ainoan pinkin toppini. Myös Memmille valitsin mekon alle pinkin paidan (Memmi valitsi lopun asukokonaisuuden itse) ja mitäs muuta kuin vaaleanpunaista oli Aamunkin päällä.

Neidit keksivät tänään perhekahvilassa uuden harrastuksen. Vähän oli kiva piirtää liitutaululle, Aamukin osasi. :D

Itse näytin tältä…hah, joo, ilme tuli vahingossa, kun oli niin kirkas valo kamerassa, en yleensä kulje joka paikassa irvistäen. ;)

Muistitko sinä pukeutua pinkkiin?

Vähän alle vuosi sitten näytin tältä

Olin jo jonkun aikaa tuskaillut mahani kanssa ja toivonut synnytyksen käynnistymistä. Meillä oli jo yliaikaiskontrolliaikakin varattuna perjantaille, päivälle, jolloin raskaus olisi kestänyt 11 päivää yli lasketun ajan. Olin hiukan epätoivoinen, koska en halunnut toista käynnistystä.

Kipeähköjä supistuksia oli tullut jo useampana päivänä. Keskiviikko-aamuna vessassa käydessä aavistelin, että ehkä nyt jo jotain tapahtuisi. Kävimme äitini ja Memmin kanssa rivakalla kävelyllä postissa ja illalla vielä saunoimme. Siitä se sitten lähti. Klo 23 aikaan illalla alkoi tulla kipeitä supistuksia, muistaakseni noin 7 minuutin välein. Yritin käydä nukkumaan, mutta eihän se uni tullut, kun vähän väliä supisteli. Mies nukkui, eikä varmaan aavistanutkaan, mitä kohta oli edessä. Itse olin innoissani ja jännittynyt, nytkö se tapahtuu.

Yhden aikaan yöllä kävin itsekseni suihkussa ja lämmittelin keittiössä kaurapussia, josta ei kyllä ollut oikein mitään hyötyä. Soitin sairaalaan, että joko kohta pitäisi tulla. Sanoivat, että heti kun tuntuu siltä ettei kotona kestä olla, voimme ajaa sairaalalle. Muistaakseni puolen kolmen maissa herättelin miestä ja äitiäni, joka jäi hoitamaan Memmiä (äitini oli ollut meillä jo melkein kaksi viikkoa varulta).

Sairaalaan päästyämme pääsin käyrälle ja supistuksia taisi tulla noin 4 minuutin välein (miten tämä muisti voikin olla näin huono? :D). Olin kai noin 4cm auki. Aloin olla aika tuskissani ja halusin jo jotain kivunlievitystä. Vähän ennen neljää pääsimmekin saliin, jossa hengittelin ilokaasua. Eipä siitä paljon hyötyä ollut, joten sain kohdunkaulanpuudutteen, joka helpottikin kovasti. Harmittelin, etten ollut muistanut ostaa evääksi suklaata. Pari tuntia sain olla kivuttomana, kunnes aloin taas tuntea voimakasta kipua. Ponnistamisen tarvettakin alkoi tuntua. Sain toisen samanlaisen puudutteen, mutta se ei enää auttanutkaa kipua lievittävästi vaan avasi paikat hurjalla vauhdilla ja luulin, että kuolen siihen paikkaan. Ponnistamisen tarve oli kamala (esikoisen kohdalla en epiduraalin vuoksi tainnut kokea tuota ponnistamisen tarvetta ollenkaan noin epämieluisana kuin tällä kertaa).

Olin ihan hysteerinen ja purskahdin itkuunkin. Siinä vaiheessa kun kätilö vaihtui ja saliin asteli Sairaala-sarjastakin tuttu Eva-Mari minua alkoi jopa vähän salaa naurattaa (ei se synnyttäminen sitten ehkä niin kamalaa ollutkaan). Sain luvan ponnistaa, mutta en uskaltanut, vaan jäkitin kovasti vastaan. Muistin vielä ensimmäisen synnytyksen ponnistusvaiheen pitkittymisen ja kauheuden. Huusin kurkku suorana ja itkin. Viimein henkilökunta (salissa oli ilmeisesti ainakin kätilö, harjoittelija ja kai lääkärikin) ja mies saivat minut rauhoittumaan ja pystyin todella keskittymään ponnistamiseen kunnolla. 30.10 kello 7.28, kymmenen minuutin ponnistamisen jälkeen pieni, kaunis tyttö tuli maailmaan, nenä vähän lytyssä. Olin helpottunut ja onnellinen. <3

Lapsilleni omistan tämän kauniin Anna Puun esittämän kappaleen:

Tällä viikolla ollaan kerhoiltu, kirppistelty ja käyty perhekahvilassa. Jokaista kaksi kertaa. Ei kun anteeksi, kirppikselle ollaan ehditty kolmesti. Huomenna olisi vielä tiedossa yksi perhekahvila, joka pidetään neuvolan tiloissa ilmeisesti kokeilumielessä.

Kirppikseltä ei ole tullut ostettua mitään älyttömän kallista, olen hillinnyt itseni. Memmi sai hienon sammakkonaulakon huoneeseensa, Aamu Vau’kirjan Ikioman vauvani kirjan, joka on siis luukkukirja, johon saa luukkuihin laittaa vauvan omia kuvia eri tilanteista (Memmilläkin on tuo ja olin ajatellut hankkia sellaisen myös Aamulle). Molemmat maksoivat kaksi euroa. Itselleni sain lyhythihaisen, mustavalkokukkakuvioisen kauluspaidantapaisen paidan ilman kauluksia eurolla ja tänään löytyi Aamulle hauska ruskea koirabody samoin eurolla. Kuvia en nyt tähän hätään saanut, mutta ehkä kuvaan sitten käytössä ja kun naulakko on saatu seinään kiinni.

Tänään perhekahvilassa koin hellyttävän hetken. Memmiä alkoi harmittaa, kun eräs tyttö otti hänellä olleen lelun. Aamu oli heti silittämässä ja lohduttamassa siskoa, enkä ole ikinä nähnyt neitien halaavan toisiaan niin pitkään. Ihanaa kun on pikkusisko, joka lohduttaa, äitikin ihan liikuttui tilanteesta.

Pikkusiskosta tulikin mieleen reilun viikon päästä vietettävät synttärit. Onneksi äitini tulee jo sunnuntaina avuksi, niin ehkä saadaan synttärit järjestettyä. Kutsuin myös mummini ja ukkini, jotka eivät ole aiemmin käyneetkään tässä kodissamme. Tänään sain mukavan puhelun ystävältäni, että aikovat kahden muun ystäväni ja lapsien kanssa hurauttaa tänne päivän reissulle Aamun synttäreitä viettämään. Noista kyseisistä ystävistäni kaksi on siin Aamun kummeja ja yksi Memmin kummi. Toinen lapsista on kummityttöni. <3 Oli kyllä ihana yllätys, kun olin varautun siihen ettei kukaan pääse, vaan juhlitaan täällä ihan miniporukalla. Nyt vaan tarjoiluja miettimään.

Aamu-neiti on viimein saanut hampaan, ja toista pukkaa heti perään. :)

Tässä siskokset aamusella telkkarin ääressä.

Ja pieni yksihampainen peikkoneiti, jolle äsken tuunasin uuden vaatteen kahden euron kirppisfarkkumekosta. :D

Lähtötilanne oli tämä:

Perus farkkumekko.

Ja tämmöstä tein:

Ompelin retrokankaisen vyön ja pari hassua taskua.

Taakse tuli sydän, joka olis voinu olla vähän keskemmällä.

Ihan kiva tuli, vai mitä?