Näin minä luen kirjaa.

Tosi hyvä kirja onkin.

Heitin just tuon helistimen ja piti ihan irvistää samalla! :D

Heh, arvatkaa oliko helppo kuvata tuota hurjaa menijää. Ja nyt kun vielä pitkien päiväunien ansiosta oli niin pirteänä. Koko ajan änki syliin ja nuohosi siinä tai konttasi tuhatta ja sataa karkuun. :D

Aamu-neiti on tänään jo 11 kuukautta vanha! Aika menee niin äkkiä, kuten olen ehkä joskus aiemminkin kuukausi-postausta tehdessä todennut. En eilen edes muistanut mainita, että kävimme neuvolassa, kasvukontrollissa, kun tuo neidin paino on mennyt miinuskäyrillä. No nyt se oli vielä enemmän miinuksella. En tiedä, mitä tuosta pitäisi ajatella, ihan terveeltä neiti vaikuttaa ja muuten on kasvanut hyvin. Todennäköisesti runsas liikkuminen on vaikuttanut painoon ja sekin, ettei kiinteät ruuat vieläkään kovin hyvin maistu. Samanlainen on kuin siskonsa ruuan suhteen. Memmi alkoi syödä kunnolla vasta 1-vuotiaana, kun lopetin imetyksen kokonaan.

Olenkin miettinyt nyt imetyksen lopettamista. Noin kuukauden päästä se olisi ajankohtaista. Isosiskon vieroitin yösyötöistä näihin aikoihin. Se kävi silloin helposti parissa yössä. Mutta eipä tuo isompi neiti heräillytkään kymmentä kertaa yössä. Tai no, en tiedä kuinka monta kertaa Aamu herää, mutta ensimmäisen kerran parin tunnin päästä nukahtamisesta, ja joskus kolmen aikaan vessareissulle mennessäni saatan todeta, että neiti on herännyt jo useamman kerran. Veikkaan, että herää noin parin tunnin välein. Itse herään sitten sitäkin useammin kaikenlaisiin ääniin, Memmin uniönähdyksiin viereisessä huoneessa, kissan maukumiseen tai ovien sutimiseen. Huoh, omatapa yhtä hyvät unenlahjat kuin miehellä. ;) Neuvolassa sanoivat, että sitten vierotetaan, kun se meistä tuntuu parhaalta. Yöheräämisten syy voi tietysti olla myös hampaat, tai siis hampaiden puute, että jos niitä nyt viimein olisi tulossa.

Uudet mitat nyt kuitenkin ovat 73,5 cm ja 8780 g, päänympärys taisi olla 47 cm. Eli 80 senttisiä, tai isompia, vaatteita saa ostaa. Kovasti harjoittelee seisomista ilman tukea. Tänään kävimme tädilläni leikkimässä ja siellä seisoskeli jatkuvasti. Hassu tuo pieni. Kyläilyreissun jälkeen maittoikin uni, neiti nukkui yli kaksi tuntia! Piti oikein käydä välillä tarkistamassa, että ollaanko siellä vielä elossa, kun alkoi epäilyttää, totuttuani viime aikaisiin 30 minuutin päiväuniin. Kaipa se yöheräily verottaa voimia pieneltäkin.

Lisäilen myöhemmin vielä pari kuvaa, kunhan saan ikuistettua kuukautta vajaa yksivuotiaan.

…on hantta!

Paljon onnea voittajalle! :D

Tänään posti toi Aamu-neidin uuden-vanhan toppapuvun. Kiva on. :)

Posti toi myös arvontavoittopaketin, joka sisälsi vähän muutakin kivaa (Ketun askarteleman taideteos-kirjeen Memmille, ihanan “norometrin”, reilua tummaa suklaata ja itse kuivatettuja omenarinkuloita, nam). Kiitos Inkeroiselle. <3

Tarkoituksenani oli mennä salille pitkästä aikaa, mutta kaikki urheiluhousut olivat pesussa, joten jäi sekin sitten. Tämä huonosti nukkuminen ja väsymys tekee sen, ettei meinaa riittää energia kuntoiluun, ja se harmittaa. Käytiin kuitenkin kaupungilla synttärilahjaostoksilla, lasten kavereilla on lauantaina tuplasynttärit (1 ja 3 v.), jonne meidät on kutsuttu. Kivaa, saadaan kakkua. :D Ostettiin myös ruskeaa ja vaaleanpunaista lankaa Memmin pipoa varten. Kyllä otti päähän, kun muistin, että kotona oli jo valmiiksi (vielä paremman sävyistä) vaaleanpunaista lankaa.

Se Memmin ja isin sunnuntainen elokuvareissu meni muuten oikein hyvin. Memmi oli ihan innoissaan ja oli jaksanut hyvin katsoa koko elokuvan. Olipa neiti saanut elokuvista hauskan mansikkapiponkin, joka on ollu nyt päässä joka päivä. Sopii neidille hyvin.

Nyt iltapalaa ja miehen nimpparikeksejä. Jos tämä inhottava päänsärkykin vaikka haihtuisi ennen nukkumaan menoa.

ps. Tänään on vielä mahdollisuus osallistua syysarvontaani. Tämän päivän reissulta pakettiin löytyi vielä luomu appelsiini suklaata. ;)

Rakastan syksyä. Tämä syksy on ollut vielä jotenkin erityisen ihana. Ulkona paistaa aurinko ja lämpötila tuntuu olevan samoissa lukemissa, kuin toissakesänä heinäkuussa.

Tänään Memmi meni isin kanssa elokuviin, ensimmäistä kertaa elämässään (kohta kuulen, miten heillä siellä meni, kunhan kotiutuvat). Menivät katsomaan Viirua ja Pesosta. Minäkin halusin tehdä jotain mukavaa Aamun kanssa kaksin. Suuntasimme siis arboretumiin päiväkävelylle. Oi että, nautin niistä väreistä, mitä syksy on tuonut tullessaan.

Tuuli oli aika voimakas ihan rannassa, mutta meitä ei palentanut. Ihanaa, kun kesän tunkkaisuus on vaihtunut syksyn kirpeyteen. Katsoimme kuinka lehdet juoksivat kilpaa ja sorsat pulikoivat lammessa. Jäimme ihmettelemään, kuinka poika syötti oravaa suoraan kädestä (juu tuolla meidän puistossa on ihan käsikesyjä oravia) ja kuinka orava sitten kipitti hurjaa vauhtia hautaamaan saaliinsa puun juurelle. Pitää valmistautua talven varalle. Keräsimme vähän tammenterhoja. Jäi niitä vielä oravillekin.

Päivän kaunein näky. Aamua pipo hiukan kutitti, niin äitiäkin oma calorimetry.