Mietimpä nyt kun tuota Analyticsiä tarkastelin, että olis tosi kiva kun kävijät jättäis enemmän kommentteja. Kävijöitä on kuitenkin tuon laskurin mukaan aika paljon, mutta kommentteja tulee säännöllisesti vain yhdeltä (kiitos Laura <3 ;)) ja harvemmin muutamalta muulta. Osan kävijöistä tunnenkin, mutta käy täällä varmaan muitakin ja ystävistäkin osa, joiden en tiedä käyvän.

Haastan siis kaikki, jotka tämän tekstin lukevat, jättämään jonkinmoisen merkin itsestään. Kommenttisi on tervetullut olit sitten ensivisiitillä tai jo vanha tuttu. :)

ps. Mietin myös, että olis kiva järjestää taas joku pikkuarvonta näin syksyn kunniaksi, kunhan keksin jonkun kivan palkinnon…

Eräs tärkeimmistä ystävistäni kirjoitti minulle tänään kyllästyneensä tähän hektiseen maailmaan ja lähtevänsä kohta johonkin vuorille munkiksi. Tämä sai minutkin ajattelemaan. Olin ihan täysin unohtanut, että vielä vähän aikaa sitten ajattelin itsekin noin. Jotenkin kummallisesti olen hypännyt mukaan hektisyyteen ja kaikkimullehetinyt-ajatteluun. Tuntuu, että olen ihan täysin unohtanut kuka todella olen ja leijun vain massan mukana. Kun aloitin blogini kirjoittamisen, blogilistan avainsanoistani löytyi jooga ja meditaatio. En kuitenkaan ole kirjoittanut yhtäkään tekstiä aiheista vaikka ne, ainakin vielä jokin aika sitten, olivat lähellä sydäntäni.

Voiko lapsiperheessä sitten edes välttyä hektisyydeltä. Tai ainakaan useamman lapsen kanssa. Meillä riittää menoa ja melskettä ja välillä hermot on todella kireällä itse kullakin. Pitää ehtiä hoitaa kotia, tehdä ruokaa, keksiä lapsille virikkeitä ja muistaa vielä hengittääkin välillä. Ylikierroksilla unohtaa usein nauttia hetkestä. Mutta kun oikein kunnolla keskittyy touhuamaan lasten kanssa, huomaa pieniä ihania asioita. Iloitsee uusista taidoista, kuten siitä että Aamu oppi tänään sanomaan kitta (kissa). Pysähtyy itsekin lepäämään pienin kainalossaan päiväuniaikaan, edes hetkeksi. Väsymyksenkin keskellä tietää rakastavansa lapsiaan valtavasti ja eniten maailmassa. Kun taas saa omaa aikaa, keskittyy rentoutumaan eikä suorittamaan. Tämän aion muistaa tästä lähtien.

Omaan väsymykseeni auttavat arjen pikkujärjestelyt. Miehen kanssa nukutamme lapset ja heräämme vuorotellen. Joka toinen aamu toinen saa siis nukkua pitempään. Yksi hyvä puoli siinä, että mies tekee töitä kotona, vaikka illalla menisikin sitten pidempään. Pääsen monta kertaa viikossa salille yksin. Iltaisin otan omaa aikaa neuloen, lukien tai muita mukavia juttuja touhuten, silläkin uhalla, että yöllä tiedän herääväni parin tunnin välein. Jos en saa omaa hetkeäni illalla, menen yikierroksilla nukkumaan, enkä ainakaan saa unta.

Kiitos rakas ystäväni, kun sait minut ajattelemaan ja muistamaan, mikä oikeasti on tärkeää. Tänään ainakin olen tuntenut eläväni kaukana ja irti hektisyydestä. Toivon eläväni niin vielä huomennakin.

Tällä mammalla on kohta synttärit. Sain eilen vähän ennakkolahjoja. Äitini olisi alunperin ostanut minulle Aurinkomaa lapsiperheen kasviskeittokirjan, mutta koska totesin, että siinä on melkein samat jutut kuin eräässä kirjassa, jonka jo omistamme, ostinkin muuta.

Tarkoitus oli ostaa vaalea luomiväri, hajonneen tilalle, mutta Seppälässä oli ota 3 maksa 2, niin otin sitten vaalean mattavärin, hiukan hohtavan vaalean sekä mustan värin rajauksiin. Harvemmin rajauksia käytän, mutta nyt voin sitten heittää roskiin ikivanhan (valehtelematta lähemmäs 10 vuotta vanhan, noloa) Lumenen luomivärini, jolla ne olen aiemmin tehnyt.

Sitten eksyin Only-liikkeeseen, kun sinne ei oikein rattaiden kanssa mahdu. No nyt valitsin sitten tämmöstä:

Pitkä violetti neule. Ihastuin tuohon väriin.

Ja tämmönen vyö.

Kiitos paljon äitille lahjoista. :)

Meidän perheen pienin täytti tänään pyöreitä kuukausia. Sen kunniaksi käytiin Piazzassa syömässä (no ei nyt pelkästään sen kunniaksi). Mukana oli myös tätini perheineen. Kuvissa vain itse sankari.

Neiti oli vielä vähän apeana herättyään juuri päiväunilta rattaista.

Syöpöttelyn jälkeen poikettiin vielä leikkipuistoon.

Niin iso tyttö jo. <3

Moikkamoi! Tänään oli tarkotus mennä salille, ja ihan miehen kanssa yhdessä, mutta kuinkas ollakaan, kun päästiin salille vastaanottovirkailija ilmoitti, että heillä on vesikatkos, viisi tuntia, nyt just. Jepujee, ei ollu juomaa mukana, eikä paljon huvittanut lähteä huhkimaan, kun tiesi, että suihkuun ei pääse. Mentiin sitten Cafe Europaan nauttimaan yhdet columbialaiset ja coociet, mikä sen parempi vaihtoehto saleilulle. :D

Kotiin tultuamme harrastin hieman ompelua ja nyt yritän viihdyttää yhtä hurjaa kiipeilijää, joka nojailee telkkariin ja pärisyttää. Välillä menee työhuoneeseen aukomaan ja sulkemaan ovea, ja kun ovi menee kunnolla kiinni, alkaa huutaa. Isompi laulelee huoneessaan unilauluja, vai liekö tuo jo nukahtanut.

Olen innoissani kun rakas Inkeroinen aloitti blogin!! <3 Mutta vähemmän innoissani olen, kun posti toi eräänä päivänä ikävän kirjeen. Kuulun erääseen kirjakerhoon, vaikka en mikään himolukija olekaan, ja sieltä bonustuotteena olin tilannut Koukussa: Stitc’n Bitch: Virkkaajan käsikirjan, ajatuksena opetella kunnolla virkkaamaan. Arvatkaa kuinka odotin tuota kirjaa, hintaakin taisi olla vain joku 4e. Mutta ei, kirja oli loppuunmyyty! Yhyy. No ei voi mitään. En sitten opettele vielä…

Tänään tajusin, että Memmin kerhokin alkaa ensi viikolla. Kerho on siis kaksi kertaa viikossa, ma ja ke aamuina, 2,5h kerrallaan. Olen hiukan pihalla, mitä tapahtuu. Sieltä tuli keväällä hyväksymiskirje, mutta sen jälkeen ei ole tullut mitään tietoa, jota olen vähän odotellut. Laitoin hakemukseen, että 1.9 alkaen, mutta en tullut ajatelleeksi, että kerho voisi alkaa jo aiemmin (esimerkiksi ma 31.8?). Olisihan se kiva olla mukana ihan alusta asti. No, mennään sinne sitten keskiviikkoaamuna ihmettelemään, että mitäs nyt.

Semmosta tänne näin torstaina, illalla suunnataan tädin luo kylään, serkkupoikia/kummipoikaa tapaamaan. :)