Eilen lapset oli ensi kertaa kuntosalin hoitopaikassa. Hoitaja oli mukava suht nuori tyttö. Arvatkaa olinko stressaantunut koko salitreenin ajan ja mietin vaan, että nyt se Aamu siellä varmaan tukehtuu johonkin pikkuleluun tms. Tein hirveällä kiireellä siis kaikki sarjat. Memmi vähän ujosteli aluksi, mutta lopulta ei olis halunnu lähteä kotiin ollenkaan. Nyt kysyy jatkuvasti, mennäänkö hoitoon. Aamu-reppana taas oli itkenyt aika pitkään ja kun menin heitä hakemaan, istui lohduttoman näköisenä hoitajan sylissä. Voi pientä raukkaa.

Memmi oli jo aikasemmin suunnitellut, että sitten siellä hoidossa piirtää (omat kynät on kotona takavarikossa, kun neiti ei oikein usko, että oviin ei piirretä). Heti kun tultiin paikanpäälle halusi piirtää ja tämmösen taideteoksen oli tehnyt, kun tulin hakemaan.

Ekaa kertaa neiti piirsi ihmisiä joilla on kädet ja jalat ja NAPA. :D Tuossa on siis keskellä hoitotäti ja ympärillä lapsia, kyniä yms.

Tämän piirsi vielä kun menin heitä hakemaan. Siinä on äiti ja vauva (sotkun alla piilossa).

Tänään innostuin ompelemaan. Tämmösestä Lindexin, jo pieneksi jääneestä tunikasta, otin inspiraatiota ja ompelin Aamulle pikku mekkosen.

Noita mummin lakanoita on kaapissa vähän enemmänkin, joten tämmösen sain aikaan. Mekkokangas siis mummin lakanasta ja kanttinauhat tyynyliinasta.

Joku kiinnityssysteemi tuohon pitäisi vielä keksiä. Mallissa oli nepparit, joten semmoset voisin itsekin laittaa, kunhan vierailen kaupassa, josta niitä saa.

Arvatkaa meinasinko menettää hermoni noitten kanttinauhojen kanssa jonkun sata kertaa. Ekaa kertaa tuommosia ompelin ja huh huh, nyt on selkä kipeenä. Parantamisen varaakin noissa vinksin vonksin menevissä ompeleissa on, mutta olkoon.

Tässä mekko vielä omistajansa päällä. Oli hankala ottaa kuvia, kun neiti ei meinannut malttaa pysyä paikallaan. Siskokin halus kuviin mukaan.

Mitäs piditte ihka ensimmäisestä ompelemastani lastenvaatteesta (jos ei vaippoja lasketa)? :D

Noniin, nyt nuo huligaanit alkaa olla ihan petiä vailla tuolla, riehuvat kuin viimeistä päivää, joten iltapuuhat kutsuu.

Elokuun alussa olis yhden kaverin häät, ja ajankuluksi kattelin netistä sinne vaatetusta. Jotain uutta nimittäin pitää saada, kaapissa ei ole mitään tarpeeksi hienoa.

Tämmösiä löytyi:

Tämä oli ehkä kaikkein hienoin mekko, jonka löysin. Mietin vaan, että sopiiko tuo väri minulle.

Tämä oli toinen vaihtoehto. Mustanakin löytyi, mutta en välttämättä halua mennä häihin kokomustassa, vaikka se ilmeisesti nykyisin onkin sallittua.

(Noista kuvista pääsee suoraan sinne sivustolle, mistä mekkoja voi tarkastella suurempana ja eri kulmasta.)

Kuvat: Nelly.com

Tämä mekko löytyi sivustolta, jossa oli noita samoja kuin Nelly-com:issa.

Kuva: Modezine

Espritin mekko Ellokselta. Hiukan ehkä arkinen.

Samoin Espritin mekko Ellokselta. Tää on aika nätti, mutta taas tuo väri mietityttää.

Kuvat: Ellos

Nätti Espritin hippimekko.

Toinen kiva hippimekko.

Kuvat: Esprit

Ongelmaksi koin, että kaikki mekot näytti niin lyhyiltä. En ole tottunut käyttämään polven yläpuolelle jääviä vaatteita. Kuvissa tietty mallitkin on pidempiä, mutta silti. Todennäköisesti painelen suoraan kauppaan ostoksille.

Mikäs teistä oli hienoin mekko?

Tämä viikonloppu on ollu ihan ihmeellinen. Tai siis lapset on käyttäytyny aamuisin oudosti. Ne on nimittäin nukkunu pitkään! Molempina aamuina lähempänä yheksää ollaan vasta noustu ylös. Tänäkin aamuna Memmi paineli yksin vessaan seitsemän maissa (yleensä herättää minut mukaan) ja yllätyksekseni menikin vielä takaisin nukkumaan.

Eilen pääsin ihan yksin kauppaan, kun sattui lähtö vasta päiväuniaikaan. Kotiin tullessa ei ollut kauheen kiva kantaa niitä neljää painavaa kassia. Illalla vielä takutin tuon etuluirun, joka on ollut kasvatusvaiheessa yli vuoden. Nyt on kaikki hiukset vihdoin takussa. Väri pitäis kyllä laittaa päähän, se on odottanut kaapissa jo monta kuukautta. En vaan saa aikaiseksi.

Lapsoset on ihania kun leikkivät jo yhdessä. Eilen touhusivat tuolla työhuoneeseen pystytetyssä teltassa. :D

Ja lopuksi vielä uusi taito:

“Minä osaan muuten jo istua ihan itse.”

Jotenkin sitä kuvittelee, että pikkuleipien tekeminen olis jotenkin hankalaa ja monimutkaista. Ja että ne kaupan keksit on muka paremman makuisia. Näitten keksien tekeminen oli helppoa ku mikä, ainekset löytyy varmaan joka kaapista ja makukin veti vertoja niille kaupan kekseille. Ja onhan ne aina parempia kun on ihan omatekemiä. :)

Herkkupäivän kunniaksi ajattelin siis leipoa vähän. Tuon Ayurveda kasvisruokien keittokirjan mukaan peruspikkuleipiin tulee kaikenmaailman tattari- ja riisijauhoja, joita meidän kaapista ei löytynyt, joten tein ihan perus vehnäjauhoista, reseptiä hiukan muunnellen.

Tarvitset:

-100 g margariinia (tai voita)
-1 dl (ruskeaa) sokeria (meillä oli vaan 1/2 dl valkosta ni laitoin 1/2 dl siirappia sekaan, sopi hyvin)
-pari desiä jauhoja

-mausteita oman maun mukaan (meiltä ei löytyny oikein mitään, joten laitoin kaakaojauhetta pari tl ja 1 tl vaniljasokeria)

Ohjeessa ei puhuttu mitään voin tai margariinin sulattamisesta, joten pistin margariinit ihan ilman sulatusta (voin olisin ehkä sulattanut, ja muistaakseni olen ennen niin tehnyt) ja sekotin sokerin, siirapin ja kaakaojauheen joukkoon. Lisäsin pienissä erissä jauhoja, tunnustellen, milloin taikina olisi sopivaa, eikä menisi muruiseksi (voin sulatus auttaa tähän ongelmaan, jauhot menevät paremmin sekaan). Lopuksi lisäsin vaniljasokerin (jonka olisi voinut lisätä jo aluksi).

Pellille lusikalla harvakseltaan pieniä kekoja, 225C 5-8 min ja valmista on.

Tuon taikinan voi maustaa kaakaojauheen ja vaniljasokerin sijaan esimerkiksi kaardemummalla, piparkakkumausteella, kookoksella, manteli- tai hasselpähkinärouheella (varmaan muutkin pähkinät käy), sitruunan kuorella tai vaikkapa kanelilla. Jokainen löytäköön oman versionsa. Olisihan sekaan voinut murentaa vaikka oikeaa suklaatakin.

Ihme ketutuspäivä tänään. Aina kun tärkeät ihmiset lähtevät takaisin kotiin, on pari päivää vähän haikea fiilis. Tyhjä olo. Vaikka tietää, että jonkun ajan päästä taas tavataan ja silloin tuntuu, että oltais vasta eilen nähty. Iskee semmone yksinäisyys, kun tajuaa , että ne vanhimmat ja tärkeimmät ystävät on siellä kaukana.

Ulkona on ihana ilma, kävin kävellen salilla, soitin Memmu-ystävälle pitkän puhelun (akkukin loppui kesken kaiken, höh) ja nautin pois tullessa auringosta mekko päällä. Lapset nukkuu päikkäreitä ja itsellä on hetki aikaa levähtää. Nyt ei oikein mikään huvita.

Tämmönen biisi soi meidän bodybalance-tunnilla ja ihastuin. <3