Ihana ilma tuolla. Ihan kesä. Memmillä ei onneks kuumetta tänään enää ole ollut, mutta päätettiin silti vielä ottaa päivä rennosti sisällä. Itse pääsin ihan yksin kauppaan tekemään viikon ruokaostokset. Huh. Huomenna jos on tämän näköistä, on kyllä pakko suunnata raittiiseen ilmaan. No, Aamu neiti sentään kävi parvekkeella “saunomassa”. Tää äiti ei oikein osaa pukea tuota pientä näihin keleihin. Ei kuitenkaan sentään mitään lämpöhalvausta saanut. Pitäs vissiin ostaa jonkinsortin parvekekalusteet, että pääsis nauttimaan tuosta koko päivän parvekkeelle paistavasta auringosta. Pienen takia myös joku päivävarjo olis jees!

Eipä muuta tänne. Lauantaiseen tapaan ollaan herkuteltu ja kohta mennään saunaan (ihan oikeasti, ei parvekkeelle).

ps. Blogini täyttää ensi kuussa jo vuoden (VUHUU!), joten ajattelin jonkun pienimuotoisen arvonnan pistää pystyyn synttäreitten kunniaksi. Tänään tarttui kappareissulla mukaan jo jotain palkinnonpoikastakin… ;)

Memmillä on kuumetta. Yöllä itki polvikipua ja kun lääkkeen antamisen jälkeen silitin päätä, tunsin että toinen oli ihan kuuma. 38,7C kuumetta. Aamulla kuume oli hiukan laskenut, mutta kuitenkin yli 38C. Terveyskeskuksessa käyty terkkarin juttusilla ja nyt toinen nukkuu tuolla päiväunia Panadolin voimin. Toivotaan, että kuume olis unien jälkeen laskenut, ettei tartte enää lääkäriin lähteä.

Aamun kanssa käytiin ulkona testaamassa Manducaa ja nauttimassa lämmöstä (ts. hikoilemassa). Aluksi terveyskeskusreissulla ja äsken vielä lähikaupassa. Hyvin pieni viihtyy, mutta äidin hartiat tuppaa olemaan hiukan kipeät. Ne kun on aina muutenkin ihan jumissa. Jooga, hier ai kam…

Tässä Aamu-neiti noin viikko sitten niiin ison tytön näköisenä. <3

Tuo pääsiäispaita on meidän suosikki. Tuppaa tulemaan kuuma meidän hikipäälle pitkähihaisessa. Kesävaatetta kehiin siis.

Ihanaa, aurinkoista ja lämmintä viikonloppua kaikille!

Kävin tänään Memmin kanssa postissa. Hakemassa tämän:

Onnelliset äiti (omituisen nenän kera) ja tyttö

Vihdoin ja viimein sain sen hankittua. Manduca kantoreppu on ihana ja neitikin viihtyi alusta asti. Käytettynä tuon ostin ja se pitäis vielä pestä ennen kuin pääsee kunnon käyttöön. Eli äkkiä koneeseen, että ehtii kuivua huomiseksi, kun lähdetään ystävän kanssa kaupungille. Kahvilla ja kaupoilla olis tarkotus käydä. Ja kirppikselle kyllä aion mennä ehdottomasti piiiitkästä aikaa. Kerron sitten löytykö mitään kivaa. :)

Ainiin ja kun sattuu se Seppälä olemaan siinä meidän postia vastapäätä niin pitihän siellä tänäänkin pikaisesti pyörähtää. Nyt olis pakko saada yks mekko…

Muistinpa etten ole esitellyt hienoja korviksia, jotka tarttuivat mukaan pääsiäisenä mummolareissulta. Olen joskus teininä kaivanut nämä hopeiset helyt äitini korurasiasta ja taitavat siis olla peräisin jostain 70-80-luvulta.

Noista pienemmistä puuttuu toisesta tuollainen punainen helmi. Mistäköhän saisi uudet?

Kolmannet mukaan lähteneet korvikset ovat tällä hetkellä käytössä ja näyttävät tältä:

Eilen hehkuttamani Olivia osoittautui todellakin lukemisen arvoiseksi. Mukana oli pikku juttu eettisempien vaatteitten ostosta sekä ohjeita kotikosmetiikan valmistamiseen. Aion kyllä kokeilla ruokakaapin antimista loihdittuja puhdistusmaitoa, kuorinta-ainetta sekä vartalo- ja kasvonaamioita, kunhan löydän aikaa. Lehdessä oli myös juttu äitimaahan kadonneista ystävistä. Varsinkin kohta “Hän ei osaa enää keskustella” kolahti. Niin totta.

Olen ollut kohta kolme vuotta kotona lapsen/lasten kanssa. Ja sen kyllä huomaa. Tuntuu, että aivotoimintani on täysin hidastunut, enkä enää ymmärrä edes joitakin perusasioita. Varsinkin silloin kun tapaan lapsettomia ystäviäni, huomaan etten yksinkertaisesti keksi oikein mitään puhuttavaa, joka ei liittyisi lapsiin. Kaiken huippu on, jos lapset ovat mukana. Silloin en ehdi keskustella sitäkään vähää, kun pitää keskittyä siihen mitä ne pienet nyt touhuaa ja onko kaikki hyvin. Välillä pitää selittää isommalle jotain juttua tai hyppyyttää tai muuten vain viihdyttää pienempää (oi niitä aikoja kun oli vain yksi lapsi). Aivokapasiteetti ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen, vaikka osaankin tehdä monta asiaa yhtäaikaa. Onneksi suurin osa ystävistäni pitää lapsista, eikä luultavasti häiriinny vaikka en ihan kaikkiin juttuihin sanoisikaan takaisin mitään kovin järkevää. Olivian jutussa psykologi, Ilona Rauhala, olikin vastannut hauskasti : “…ystäväsi ei nyt ole kauhean viisaassa vaiheessa. Pienen lapsen äiti ei yleensä kykene pohdiskelemaan syvällisiä. Hän vain yrittää selvitä päivästä toiseen.”  Niinpä!

Toinen asia, mitä tuo samainen keskusteluun kykenemättömyys kohta käsitteli, oli se, että äiti ei ehdi enää tavata ystäviään tarpeeksi usein. Minäkin tahtoisin tavata kaikkia ystäviä, tuttuja ja kavereita, mutta aika vaan ei valitettavasti riitä. Tulee aika usein sanottu “nyt ei sovi, mutta soitellaan ensi viikolla”. Lasten kanssa, tai ainakin omieni, on noudatettava tiettyjä rutiineja. Ja esimerkiksi, kun meillä olisi aamupäivällä aikaa, muut ovat töissä tai koulussa. Illat haluan rauhoittaa kotona ololle, eikä sitä kovin myöhään voisi muutenkaan kaupungilla hillua. Välillä on kiva olla ihan vaan perheen kesken.

Meille kyllä saa tulla kylään, jos jaksaa katsella hepulin partaalla hilluvaa uhmaikäistä ja viihdytystä kaipaavaa alle puolivuotiasta. Hyvä syy itselle siivota ja leipoa jotain hyvää tarjottavaa. Eiköhän sitä keskusteluakin irtoa, ainakin parin lauseen verran. :)