Tässä lupaamiani kuvia uusista verhoista. Samalla pääsette vilkaisemaan minkälainen keittiö ja olohuone meillä on. Heh.

Keittiö

Keittiön verho lähempää, jotta kuvio näkyy selvemmin.

Olkkari.

Olkkarin verho lähempää.

Todistusaineistoa, että oikeesti ompelin ne tyynynpääliset.

Tästä kullasta voisi vaan ottaa kuvia…

Pitkästä aikaa… jotenkin en osaa kirjoittaa, jos ei ole kuvia liitettävänä. Olen kuvia ottanut, mutta en ole saanut siirrettyä koneelle ja muokattua blogiystävällisiksi. No, jos sitä jotain rustaisi silti…

Viime viikolla kävi äiti ja iskä kylässä. Ihanaa, päästiin miehen kanssa ekaa kertaa kaksin viettämään parisuhdeaikaa, vauvan syntymän jälkeen. Edellisen kerran taidettiin käydä kunnolla jossain ennen Tampereelle muuttoa. Nyt käytiin elokuvissa katsomassa Rööperi, joka oli perus suomalainen leffa, missä kaikilla menee päin peetä, mutta hyvä se oli silti. Leffan jälkeen mentiin syömään kasvisravintola Veganissimoon. Ruoka oli hyvää, mutta koko päivän vaivannut päänsärky vei vähän hohtoa olemisesta. Kotiin päästiin jo seitsemän jälkeen. Lapset olivat olleet nätisti ja ruokakin oli maistunut, pienemmälle pullosta ämmää ja isommalle pizzaa, jota itsekin vielä mutustelin kotiin päästyäni.

Keskiviikkona kävin kirppiksellä ja ostin hiukan jotain. Ihan kivoja löytöjä. Pari tunikaa, toppi ja trikootakki ainakin tarttui mukaan. Perjantaina käytiin hakemassa uudet liittymät ja puhelimet elisalta. On nyt sitten vähän nykyaikaisempi tuo puhelin, ehkä vähän liian moderni minulle. No, on siinä viiden megan kamera, niin saan ikuistettua kaikki ihanat muistot.

Vihdoin ja viimein löydettiin myös uudet verhot keittiöön ja olkkariin, Indiskasta. Viimeiset kolme vuotta olen ollut aikeissa ostaa ja nyt sitten löytyi mieluisat. Ei ihan sellaiset kuin olin suunnitellut, mutta kivat kuitenkin. Kuvia varmaan myöhemmin. Eilen olin ahkera ja ompelin karmeisiin, vanhoihin, sinisiin sohvatyynyihin uudet, ruskeat päälyset.

Tänään käytiin Koskarissa pastalla ja isompi neiti ei, yllätysyllätys, syönyt paljon mitään. Nyt kiukkuaa tuolla huoneessaan. Vauva nukkuu tässä sylissä. Jospa sitä siis suuntaisi kohta iltapalalle…

Täältä sain inspiraation lähettää ihan oikeaa postia ainaisen sähköttelyn sijaan. Askartelin hienoja kirjekuoria. Uuden elämän saivat turha ilmaiskalenteri sekä osa vanhan Kaj Stenvallin ankkakalenterin kuvista. Myös H&M:n kuvastosta löytyi hauskoja värikkäitä kuvia, jotka sopivat kirjekuorien askarteluun.

Tyttöjen kanssa askarreltiin sormiväreillä hienoja kortteja kummeille, mummeille ja kavereille. Isompi neiti sai sotkea ihan urakalla ja pienemmän jalan- ja kädenjälkiä painettiin kortteihin.

Toivottavasti kortit ilahduttivat saajiaan.

Viime viikolla neiti sanoi, että “voitasko siirtää nää kaikki tavarat tonne tietokoneelle…blogiin”. Lupasin, että hän saa “kirjoittaa” tänne jutun. Tässä siis Memmi…

Moi. Minä olen Memmi, 2,5 v. ja tykkään laulaa. Yleensä keksin laulun sanat ihan itse, mutta laulan myös oikeita biisejä. Lounatuuli on suosikkini. Viime aikoina olen laulellut “ankka ei tahtois tulla puristelemaan nukkeja, koska ankka ei löydä ankanpoikasiaan”, myös Tehosekoittimen biisit on pop. “Anna tuulen puhdistaa, nostaa helpoja, heittää hiukset sekaisin…”, “sekunti vain ja me päästään irti, kaikki EI oo mahdollista”…

Toinen suosikkipuuhani on piirtäminen. Tässä eräitä taideteoksiani:

Tässä kuvassa äiti, isi, minä ja vauva.

Tässä kuvassa on kissa ja kissan kantokoppa.

Tämä on kissa.

Olen liimaillut piirstuslehtiööni myös tarroja.

Tämän kuvan piirsin pari päivää sitten. Siinä on meidän talo.

Maalannutkin olen:

Osaan myös värittää hienosti:

Kirjoista tykkään erityisen paljon, ja minulla onkin niitä paljon:

Rakentelen joka päivä palikoilla hienoja rakennelmia, vähän minne sattuu, legoista saa korkeimmat tornit:

Täällä teen ruokaa:

Ja koska äitikin kuvaa tossujaan, halusin minäkin lisätä tänne kuvan hienoista sydäntossuistani. Eivätkö olekin söpöt?

Tässä on minun oma ponini, isona saan ehkä oikean:

Heippa, soitellaan, hei hei!

Related External Links