Hieman väsyttää. Pikkuneiti on päättänyt nyt syödä öisin parin tunnin välein. Tätä on jatkunut jo useamman viikon ja touhu alkaa käydä äidin voimille. No onneksi on keksitty päiväunet ja kun tänään sain molemmat lapsoset unille yhtäaikaa, otin itsekin pienet nokoset. Ja nyt jaksaa taas, ainakin siihen asti kun lapsoset taas heräävät unilta. Heh.

Talvi, unettomuus ja hormonit eivät tee hyvää tämän mamman iholle. Eilen sain vihdoin aikasiksi käydä ostamassa uutta kasvovoidetta. Päädyin taas Body Shoppiin, vaikka jo vannoin siirtyväni käyttämään luonnonkosmetiikkaa. Dr. Hauschkan luonnonkosmetiikka kasvojenhoitotuotteita minulla onkin ollut nyt käytössä useamman kuukauden ajan ja niihin olen ollut melko tyytyväinen. Dr. Hauschkan ruusuvoide oli loistavaa ensimmäiset kolme kuukautta, mutta jostain kumman syystä ihoni aina siinä vaiheessa päättää, että nyt on saatava jotain uutta. Aiemmin käyttämäni, siihen asti hyvin toiminut tuote ei enää riitäkään pitämään ihoa kunnossa. Tällä hetkellä ei ollut varaa alkaa testaamaan muiden luonnonkosmetiikkasarjojen voiteita, jos ne eivät olisi sopineetkaan iholleni. Päätin siis ostaa vanhaa tuttua Body Shopin e-vitamiini sarjan voidetta, jota minulla on ollut köytössä pari vuotta sitten. Ostin päivä- sekä yövoiteen, jotka olivat sopivasti tarjouksessa. Mukaan tarttui myös manteliöljykäsivoide, sekin alennettuun hintaan.

Kunhan tästä suurimmasta väsymyksestä joskus päästään, aion kokeilla tehdä voiteita myös itse. Pieni tuoksukauppa vaikutti lulpaavalta paikalta löytää ohjeita ja aineksia voiteiden valmistukseen.

Kuvat: The Body Shop

Aiheeseen Liittyvät Linkit

Tänään käytiin 3kk neuvolassa. Uudet mitat 6795g ja 60cm. Ihana hyväntuulinen tyttö. Kasvaa hienosti. Pään hallitsee hyvin käsistä nostettaessa. Leluun tarttuu. Jokeltelee ja naureskelee aktiivisesti. Vaippa-alueella hieman punoitusta, mutta muuten iho on hyväkuntoinen.

Vauva sai aivan ihanat peikkopöksyt, joten pakko niistäkin lisätä kuva tänne. Kiitos vaan Inkalle, tykätään kovasti.

Itsekin olen saanut tehtyä hiukan käsitöitä. Pari vaippaa syntyi yhtien päiväunien aikaan. Niistä ei nyt ole vielä kuvaa, mutta ehkä joskus. Tädille ompelin liivinsuojia vauvalahjaksi. Nämä olivat harjoituskappaleita, kun en koskaan ennen ollut liivinsuojia ommellut, mutta ihan hyviä niistä kai tuli. Työn alla on vauvalle violetit luomumerinovillaiset pitkälahkeiset villahousut. Vielä toinen lahje puuttuu ja olis valmista.

Seuraavaksi ajattelin kokeilla ommella neliöliinan. Neiti haluaa niin kovasti olla pystyasennossa ja sylissä vaan tykkäis olla välillä, niin luulen että viihtyisi semmosessa kantovälineessä. Trikoinen pitkä liina meillä on, mutta en ikinä jaksa kieputtaa sitä kiinni. Neiti viihtyy siinä 5min ja sitten saa taas olla kieputtamassa. En ole onnistunut sitomaan sitä kiireessä niin hyvin, että sidonta pysyisi useamman käyttökerran verran.

No niin, päiväunet nukutaan tänään taas näköjään puolen tunnin pätkissä, joten kutsu käy…

Aiheeseen Liittyvät Linkit

Äitillä on ollut vähän huolia ja stressiä ja se on näkynyt myös käytöksessä. Onneksi minulla on maailman ihanimmat lapset, jotka jaksavat aina piristää. Pienempi on yhtä hymyä ja jokellusta ja isompi kaikkine kiukutteluineen ihana pakkaus. Eilen olin vaihtamassa pienemmälle vaippaa, kun esikoinen tuli paikalle ja sanoi yllättäen: “Memmi rakastaa sinua”. Ensimmäistä keraa sanoi noin ja sydänhän siinä meinasi pakahtua.

Äiti ja äitin kulta viime keväänä.

Tänään minua pyydettiin kummiksi pienelle serkkupojalleni ja vastasin kyllä.

No nyt on joulut ja uudetvuodet vietetty, ja ne menikin oikein hujauksella. Jouluaatto vietettiin kotona perheen kesken herkutellen ja lahjoja availlen. Ja mitä olisikaan kotiäidin jouluaatto ilman pyykin pesua ja pakkaamista. Joulupäivänä nimittäin suuntasimme yli 300 kilomerin päähän Itä-Suomeen vanhempieni luokse. Tapanina käytiin miehen äidillä. Lauantai oli melko rentoa ystävien tapaamisaikaa ja sunnuntaina vuorossa oli nimiäiset. Pieni sai nimen ja neljä ihanaa haltijakummia elämän tietään turvaamaan. Mukana juhlissa oli myös esikoisen pari kummia sekä uusien kummien lapsia, joten meno oli melkoinen. Illalla kylään saapuivat vielä kaksi isomummoa sekä -ukko ja isoeno. Lahjoja tuli valtavasti ja ehdimme jo miettiä, mahtuuko koko satsi edes tilavaan perheautoomme (Peugeot 206). Maanantaina palasimme Tampereelle. Oli mukavaa olla reissussa, mutta myös ihanaa palata kotiin. Uutena vuotena ihmettelimme rakettien räiskettä ja itse olin unten mailla jo klo23.30. Eli se siitä vuodenvaihteesta.

Vauva on kasvanut ja kehittynyt valtavasti. Pitkällään ei sylissä viihdy enää yhtään vaan pystyyn on päästävä. Masuvaivat ovat onneksi historiaa ja tyttö on oikein hyväntuulinen ja väläyttää ihanan hymyn, kun joku hänelle juttelee tai muuten viihdyttää. Kovasti juttelee ja seuraa maailman menoa. Kokonaisuudessaan ihana pakkaus!

Kuvassa äiti ja pieni tapaninpäivänä.

Ensimmäinen hymykuva.