Hui kun aika on taas vierähtänyt. Hirvee väsymys on vaivannut, joten en oo jaksanu kirjotella. Eipä oo ollu myöskään oikein mitään kuvattavaa, joten on jääny blogeilu vähemmälle.

Maanantaina kävin neuvolassa ja kaikki hyvin. Ainut vaan, että hemoglobiini oli tippunut vielä edelliskerran 127:stä 106:een. Olin hieman järkyttynyt. Yleensä minulla on ollut tosi korkea tuo hb, jotain 160 luokkaa, joten aika suuri pudotus siitä. Nyt sainkin luvan popsia rautatabuja vuorokaudessa oikein kaksin kappalein. Toivon todella, että ne auttais pian. On jotain ihan järkyttävää tämä väsymys ollut. Esikoista odottaessa ei ollut mitään ongelmaa tuon raudan kanssa.

Tänään saatiin myös pari tarjousta asunnoista. Molemmat 4h+k+s ja ihan hyvillä alueilla. Ei nyt itse jakseta täältä toiselta puolen Suomea parin tunnin takia ajaa Tampereelle, joten  passitin tädin katsomaan asuntoja. Onneksi on sukulaisia sillä suunnalla ja vielä viitseliäitä hoitamaan meidän asioita. Kiitosta vaan. Perjantaina selviää, onko kumpikaan hyvä ja toivon mukaan päästäis pian muuttamaan. Alkaa nimittäin tämä maha jo hiukan painaa ja olin jo heittämässä toivoni tuon asunnon löytymisen suhteen. Mutta, jos nyt sitten ihan syyskuun alussa päästäis muuttamaan, niin ehkä selviäisin vielä siitä urakasta ennen tosi koitosta. Olis se kiva nauttia tästä loppuraskaudesta niin, että kaikki olis järjestyksessä vauvaa varten ja omakin mielenrauha taattu.

Nyt on taas keretty touhuta kaikenlaista. Sain loppuviikon väsymykseen helpotusta sunnuntaina, kun tyttö oli koko päivän mummolassa hoidossa. Ja mitä silloin tehdään, kun on koko päivä omaa aikaa… No ommellaan tietysti. Ehdin minä ottaa pienet päiväunetkin.

Tämmösiä syntyi…

Kaavana kestovaippainfosta löytynyt Suuren käsityölehden kaava, koko S, sisäpinta vaaleaa mikrofleeceä ja ulkopinta mummin kätköistä saatua ihanaa vihreäkukkaista retrolakanakangasta, välissä vielä tukikangas toisesta lakanasta.

Yksi noista vaipoista lähtee huomenna vauvalahjaksi kestovaippakaverille, joka sai tytön muutama viikko takaperin. (Ja nyt toivotaan, ettei kyseinen henkilö enää tänä iltana kurki tänne. Heh.)

Oli ihanaa ommella pitkästä aikaa oikein antaumuksella, mutta tyttöä ehti tulla jo kova ikävä, siihen mennessä, kun neiti viimein vähän ennen iltayhdeksää saapui kotiin – nukkumaan.

Maanantaina käytiin tapaamassa ystävää lapsineen kaupungilla ja tulihan siinä kirppikselläkin käytyä. Illan vietin selvittäen lankasotkua, jonka sain aikaan alkaessani, vähän liian innokkaasti, keriä sitä täälläkin aikaisemmin esittelemääni ihanaa violettia lankaa vyyhdistä kerälle. Tuolla se sotku vieläkin odottaa arkussa, mutta saa ehkä odottaa vielä huomiseen. Tänään kävimme saman ystävän kanssa Lappeenrannassa, missäs muuallakaan kuin kirppiksillä kiertelemässä. Minusta on pikkuhiljaa tulossa jonkin sortin kirpputoriaddikti tai jotain. Mutta täytyy kyllä myöntää, että on se aika rankkaa puuhaa. Varsinkin kun mukana on kaksi huliviliä lasta ja möhömaha. Sovimmekin, että seuraavalla kerralla lapset jätetään kotiin isien hoiviin. Mitäköhän isit on siitä mieltä?

Parin päivän kirpparisaldoon kuului mm. vauvalle kolme yöpukua (Marimekon keltakukkainen, Tutan v.sin.pallo ja ruskeavalkoraidallinen),  silkkimyssy, keltainen paita (hetkinen, tämän ostin kyllä jo viime viikolla), sekä uusi käyttämätön kestovaippapaketti, jossa ImseVimsen pul-kuori ja sisävaippa.

Tänään illalla leivoin vielä viemisiä huomiseen kestovaippatapaamiseemme (Meillä on siis samanhenkisistä äideistä koostuva porukka, jonka kanssa tapaamme parin viikon välein jonkun luona. Jokainen tuo tullessaan jotain kahvileipää, emännän ei tarvitse kuin keittää kahvit/teet. “Kestovaippatapaaminen” siksi, että olemme toisemme löytäneet kestovaippainfon etsitään ystävää palstalta, jonkin sortin ompeluseurahan se on. Heh.), kasvispasteijoita. Huh. Meni siinä aikaa, mutta tuli niistä onneksi ihan hyviä. Laitan ehkä ohjeen tänne myöhemmin. Kun kasvistäyte loppui kesken, ajattelin tehdä lopuista makeita lakkahillotorttuja. En suosittele. Hillot levisivät pitkin uunipeltiä. Olishan tän kokki kolmosen pitänyt arvata, että jotain marmelaadia sen olla pitää. No, sai niistä suun makeaksi kuitenkin.

Kiitoksena parin päivän touhottamisesta lantiota vihloo entistä pahemmin, ja pasteija-/torttuherkutteluista tuli vielä inhottava närästys. Taidan siis siirtyä sohvan puolelle lepäilemään ja odottelemaan huomista tapaamista.

Tämä lihaton kaalilaatikko on yksi lempiruuistani, joten pistämpä sen ohjeen myös tänne. Ohje löytyi kauan aikaa sitten soijarouhepaketin kyljestä.

n. 700 g keräkaalia silputtuna

2dl täysjyväriisiä tai ohrasuurimoita (itse käytin riisi vilja sekoitusta)

1 l kasvislientä

2 sipulia pilkottuna

2dl soijarouhetta

2,5 dl kermaa (myös esim kaura- tai soijakerma käy)

1/2 dl siirappia (myös fariinisokeri käy)

valkopippuria, suolaa, (meiramia)

Keitä riisiä kasvisliemessä 20 min. Lisää kaalisilppu ja keitä vielä 10 min. Lisää sipulisilppu, soijarouhe, kerma ja mausteet. Kaada voideltuun uunivuokaan ja paista uunin keskiosassa 225 asteessa noin tunnin verran. Tarjoa puolukkahillon kera.

(Olen huono ottamaan ateriakuvia, joten tämäkin ohje ilman kuvaa…)

Huaaah. Väsyttää kamalasti eikä oikein mikään huvita. Villahousujen toinen lahje on ihan puolitiessään vielä, vaikka tarkotus oli olla ahkera ja saada ne nopeasti valmiiksi. Eilen sentään jaksoin leikata vaippakankaita mummilta saamista ihanista retrolakanoista. Jos vaikka nyt viikonlopun aikana sais aikasiksi ommella jotain. Olis ihanaa.

Olis ihanaa myös, kun se asunto viimein löytyisi. Kohta on enää 10 viikkoa laskettuun aikaan ja alkaa hieman stressata. ei se muuttokaan varmaan mitään kevyttä homaa ole. Ja vielä tän mahan kanssa, joka kasvaa vaan.

Odotan, että joku päivä saisin olla pari tuntia ihan rauhassa ja touhuta mitä lystää…