Liivialta varastin inspiraation tämmöiseen…

1. Nektariinit. Näitä himoitsin edellisessä raskaudessakin ja varsinkin kesällä ne ovat aivan järjettömän ihanan maukkaita ja meheviä. Nam!

2. Pähkinät ja kuivatut hedelmät. Niitä on tullut napsittua viime aikoina oikein urakalla. Parapähkinät ovat uusin suosikkini.

Tämän pussin ostin tänään evääksi leikkipuistoon. Kuivatut ananakset ja papaijat olivat erityisesti mieleeni, mutta ei pähkinöissäkään mitään vikaa ollut.

3. Neulepaita. Kuten eräästä aikaisemmasta kirjoituksestani kävi ilmi, rakastan syksyssä sitä, että saan kaivaa villapaidat esiin. Kuvan neulepaita iski silmään selatessani syyskuvastoa.

4. Itämainen sisustustyyli. Tämän tyyliset sisustuskuvat herättävät minussa myös syksynkaipuun. Harmi, kun mies ei ole niin innostunut noin räikeistä väreistä sisustuksessa. Muuten tietäisin kyllä jo, minkälainen sisustus seuraavaan asuntoon tulisi. Heh.

5.  Kierrätyskeskuksesta hankittu, vanha ja kulahtanut, mutta sitäkin pehmeämpi nojatuoli (joka ei oikein sovi muuhun sisustukseen). Harvemmin tuolissa istun, mutta kun niin teen, meinaa uni tulla väkisin, on se niin mukava. Selkänojalla olevan viltin olen saanut ylioppilaslahjaksi kummiltani. Sen alla on mukava lämmitellä talvisin.

6. Muisti-/päiväkirjani. Ostin tämän kirjan jo pari vuotta sitten, mutta vasta viime aikoina olen löytänyt sille enemmän käyttöä. Kauniiseen kirjaan kirjoittelen välillä mieleisiä runoja, jotka sattuvat eteen, päiväkirjaa sekä reseptejä. Olen myös tallettanut kirjaan tärkeitä ja rakkaita tekstiviestejä muistiin tulevaisuutta varten.

Aika kuluu niin hurjan nopeasti. Meidän kulta, joka vasta äsken oli ihan vauva on jo kaksivuotias pikkuneiti. Nyt on juhlat juhlittu ja kivaa oli.

Heti aamusta piti ihmetellä keittiöön ilmestynyttä hellaa.

Aamupalan jälkeen avattiin lisää lahjoja. Paketista paljastuneet sormivärit osoittautuivat mieleisiksi. Niitä ei kyllä vielä olla päästy testaamaan.

Kun sain kakun kuorrutettua ja jääkaappiin, hurauttikin pihaan jo ensimmäinen vieras. Aamupäivästä pidettiin siis lastenkutsut. Yhteensä meitä oli neljä lasta ja kolme äitiä plus isi, ja boonuksena tytön lastenohjaaja-kummi, jonka uskoimme viihtyvät paremmin lapsi- kuin mummoseurassa.

Sitten herkuteltiin.

Kun syömiset oli syöty (ja niistäkin parhaiten muuten lapsille maistuivat suolaiset piiraat, kakkuun ei kovin moni edes koskenut, outoa), siirryttiin olohuoneen puolellle leikkimään. Kissojakin kerettiin etsiä sängyn alta ja saihan ne karvaiset kaverit vähän hellyyttäkin silittelyjen muodossa. Tytöt hoitivat yhdessä koiria (kuvassa neidin “bestis”).

Iltapäivällä saapuivat vielä tytön toinen mummi ja ukko, sekä kaksi iso-mummoa ja isoukki minun puoleltani. Myös tytön ikäinen serkkupoikani palasi juhliin mummon mukana. Ei ollut ilmeisesti syönyt vielä tarpeeksi kakkua. Eilen kävi yksi tytön kummeista ja tänään kävimme toisen mummin luona kylässä syömässä kakkua. Mummi ei työkiireiltään päässyt varsinaisille synttäreille.

Lahjoilla on jo kovasti leikitty, nukkea nukutettu uudessa hienossa puisessa kehdossa, hellalla/uunissa on lämmitetty ruokaa, palikoilla on rakennettu tornia, Muumi-askartelukirjaan on liimailtu tarroja yhdessä äidin kanssa, kynillä on piirretty ihan hurjan paljon, että kädetkin on ihan tussissa. Äsken tyttö kävi nukkumaan uudessa yöpuvussaan, jonka ihan itse valitsi päällepantavaksi.

Ainiin ja jo ennakkoon saadulla pyörällä on taas eilen käyty ajelemassa ja olohuoneen nurkassa kököttävässä, uusimmassa sisutuselementtissämme, teltassa, jonka tyttö sai yhdeltä kummeistaan jo pari viikkoa sitten, on piileksitty ja käkätetty monet kerrat. Piknikilläkin on teltassa oltu.

Kiitos kaikille vieraille mukavasta päivästä!!

Noniin, nyt on juhlat juhlittu ja tyttö kellistetty petiin. Tarjottaviksi juhliin tein kanttarellipiirakkaa Vegaanin keittokirjan ohjeen mukaan, itämerenpiirakkaa Vauva-lehdessä kerran ollutta ohjetta mukaillen, porkkanakakkua Vegaanin keittokirjan ohjeen mukaan, paitsi että tein kahdenlaista kuorrutetta, tuorejuusto ja mokka, jotka oli eri ohjeista otettu, sekä autokakun Ruokaohjeita ja herkkuja a’la Marie-sivulta löytynyttä ohjetta mukaillen.

Kanttarellipiiras

pohja:

100 g kasvismargariinia

3 dl jauhoja

1 tl leivinjauhetta

suolaa

tilkka vettä (tai soijamaitoa)

Nypi kuivat aineet sekaisin. Sekoita sen verran nestettä joukkoon, että saat taikinasta tasaisen ja hyvin levittyvää. Levitä taikina piirakkavuokaan.

täyte:

3 sipulia

0,5 litraa sieniä (käytin siis kaupan pussiin säilöttyjä kanttarelleja)

1 rkl paprikajauhetta

yrttisuolaa

tilkka soijamaitoa

öljyä paistamiseen

Pilko sipulit ja sienet. Paista niitä öljyssä pannulla. Anna sienistä irronneen nesteen kiehua pois, enne kuin maustat. Lisää paprikajauhe ja anna paistua hetki. Mausta yrttisuolalla. Levitä täyte piirakkapohjan päälle ja lusikoi hieman soijamaitoa täytteen päälle. Paista 200 asteessa n. 25 min.

Välimerenpiiras

pohjan tein samoin kuin kanttarellipiiraassa

täyte:

300 g pakastepinaattia

2 sipulia

2 rkl kasviöljyä

1 tl suolaa

1 tl mustapippurirouhetta

1/2 tl muskottipähkinäjauhetta

n. 8 kirsikkatomaattia

100 g fetajuustokuutioita

1/2 dl pinjansiemeniä

soijamaito munamaidon korvikkeena (2 dl vettä 0,75 dl soijajauhoja)

Pilko sipuli. Kuullota sipulia öljyssä pannulla. Lisää pinaatti ja paista, kunnes kaikki neste on haihtunut. Mausta suolalla, pippurilla ja muskottipähkinällä. Halkaise kirsikkatomaatit ja valuta juustokuutiot. Levitä pinaattisipuliseos piirakkapohjan päälle, asettele päälle tomaatinpuolikkaat ja fetakuutiot. Kaada päälle soijamaito ja viimeistele pinta pinjansiemenillä. Paista uunin alaosassa 200 asteessa n. 40 min.

Valitettavasti en saanut suolaisista piirakoista kuvaa.

Porkkanakakku tuorejuusto- ja mokkakuorrutteilla

(tein kaksinkertaisen annoksen pellille, joten kakusta tuli hiukan muhkeampi)

100 g kasvismargariinia

2 dl fariinisokeria

2 porkkanaa raastettuna

3 tl leivinjauhetta

2 tl kanelia

sitruunan raastettu kuori

4 dl vehnäjauhoja (kaksinkertaiseen taikinaan laitoin vain 6dl jauhoja, koska sekin teki taikinasta jo suht jäykkää)

Sulata margariini ja sekoita kuivat aineet joukkoon. Lisää porkkanaraaste ja sitruunan kuori. Levitä taikina pellille. Paista 200 asteessa n. 30 min.

Tuorejuustokuorrute:

100 g maustamatonta tuorejuustoa

45 g pehmeää voita

2 dl tomusokeria

1 tl vaniljasokeria

mantelirouhetta

Vatkaa kaikki aineet tasaiseksi seokseksi. Levitä kakun päälle ja ripottele pinnalle mantelirouhetta.

Mokkakuorrute:

2 dl tomusokeria

1,5 rkl kaakaojauhetta

0,5 dl sulatettua voita

kylmää kahvia

mantelirouhetta

Sekoita aineet tasaiseksi seokseksi. Levitä kakun päälle ja ripottele pinnalle mantelirouhetta.

Autokakku

pohja: (tee kaksi kertaa)

4 munaa

1 dl sokeria

1 1/2 dl perunajauhoja (tai vehnäjauhoja)

1/2 dl tummaa sokeroimatonta kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää kuivat aineet sihdin läpi lastalla nostellen ja käännellen, taikinaa vatkaamatta. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uuninpellille ja paista 225 asteessa n. 6-8 min. Ota uunista ja kumoa toiselle sokeroidulle leivinpaperille. Irrota toinen leivinpaperi varovasti pohjasta ja anna jäähtyä.

täyte:

1 l tuoreita mansikoita murskattuna hilloksi

n. 3 dl vaniljakastikeaineksesta valmistettua vaniljatäytettä (pakkauksen ohjeen mukaan) (olisin ostanut vaniljacreemijauhetta, mutta en semmoista kaupasta löytänyt, joten tyydyin vaniljakastikejauheeseen, josta syntyi creemimäinen täyte)

Leikkasin kääretorttupohjat paloiksi, joista kasasin ja veistelin auton muotoisen kakun. Kostutukseen käytin maitoa ja täytteeksi levitin mansikkahilloa ja vaniljatäytettä.

Kuorrutin kakun elintarvikeväreillä värjätyllä kermavaahdolla. Renkaat muotoilin lakumatoista.

Huh huh. Vaatii kyllä voimia järjestää tytölle syntymäpäiviä. Nyt on siivottu ja leivottu. Täytekakku odottaa jääkaapissa täytettä ja kuorrutusta, huomenna nähdään miten onnistuu ja maistuuko leipomukset vieraille. Kahta kertaa ei tarvinnut tehdä kuin porkkanakakku, josta onnistuin aamulla taikomaan kivikovan peltilevyn. Heh. No pistetään aamuväsymyksen piikkiin.

Tyttö odottaa synttäripäivää jo innolla. Kävimme yhdessä ostamassa hänelle lahjaa, puista lasten hellaa, ja tyttö on nyt eilisestä asti kysellyt: “Missä hella?” Huomisaamuna vihdoin pääsee testaamaan omaa hella-uuniaan. Moneen kertaan on myös lueteltu ketä sitä huomenna tuleekaan vieraiksi ja kakkua on tietysti pitänyt maistaa. Kun leikkasin kääretorttulevystä osioita, joista kasataan täytekakku, tyttö hihkui: “Nyt kakkua, missä lautaset!” Hassu. Toiselle olisi vissiin riittänyt pelkkä kuiva pohja, kun oli jo niin innoissaan.

Asiasta kolmanteen…viime viikolla tuli kesän ensimmäinen syysvaatekuvasto. Oi että, kun sitä selatessa tuli niin vahva syksyn tuntu. Joka kesä näihin aikoihin alan kaivata syksyä. Johtuu ehkä hiukan siitä, että olen syntynyt syyskuussa. Kohta se saapuu ja saa vetää ensimmäistä kertaa, kuuman kesän jälkeen, villatakin niskaan, ulkona on kirpsakka ilma, aurinko paistaa vielä mutta illat pimenevät. (Tätini kyllä huomautti syksyhehkutusta kuunnellessaan, että nythän siellä on kirpsakka ja aurinkoinen keli, senkun nautit.) Kynttilöitä on tunnelmallista polttaa olohuoneessa illan hämärässä. Lupaan, että poltan ensi syksynä enemmän kynttilöitä iltaisin. Kun omistaa kaksi uteliasta kissaa, ei aina tule mieleen sytyttää kynttilöitä ympäri huonetta.

Syystunnelmissa jään odottamaan tytön huomisia synttäripippaloita…

Samalle päivälle perään heti toinen…

Sain opiskelupaikan!! Tänään tuli postista “se paksumpi kirje”. Eli todennäköisesti parin vuoden päästä aloitan bioanalytiikan opinnot (ellen sitten ole muuttanut mieltäni jo kymmentä kertaa siinä välissä). Tosi mukavaa saada välillä positiivisia uutisia, kun tuntuu, että koko kesä on ollut vähän ikävä.

Viime viikolla posti toi tullessaan uuden kantorepun tytölle. Patapum merkkinen tuo on ja ainakin nyt ensikokeilemalta oikein kiva. Isi tuon halusi, kun ei oikein innostunut minun kauniin punavioletinkirjavasta kantoliinasta. En kyllä itsekään ikinä saanut tyttöä viritettyä sillä pitkällä liinalla selkään ja toisealta neiti on jo vähän liian iso edessä kannettavaksi. No nyt tämän mahan kanssa kantaminen onkin jo vähän hankalaa.

Lauantaina viimein, kun rankemmalta vesisateelta vältyttiin, päästiin kokeilemaan reppua tositoimissa. Tyttökin tykkäsi olla kyydissä, ainakin näin kovasti:

Perjantaina on tytön 2-vuotis synttärit ja niitä kovasti yritän järjestää. Tänään jo käytiin mummin kanssa kaupasta hakemassa leipomistarvikkeita, huomenna on luvassa suursiivousta ja torstaina leipomista. Synttäripäivänä on ensin aamupäivällä tulossa kylään tytön kavereita lastenkutsut-hengessä, ja vanhemmat vieraat on pyydetty iltapäiväksi. Toivottavasti tyttö malttaa nukkua päiväunet, ettei mene ihan hulinaksi. Ja toivottavasti tämä äiti pysyy järjissään nämä pari päivää, eikä saa hermoromahdusta…

Tässä vielä vähän fiilistelyä tytön viimevuoden synttärikakusta. Mitenköhän osaan tehdä yhtä hienon tänä vuonna (niin, mies tuon nimittäin viime vuonna väkersi. Tänä vuonna lupasin päästää toisen helpolla ja leipoa kakut sun muut tarjottavat ihan itse… hermoromahdusta odotellessa siis…).

Tuon mahtavan kakun ohjeen muuten löysin Ruokaohjeita ja herkkuja a’la Marie -blogista , josta löytyy muitakin aivan ihanan näköisiä ohjeita. Kannattaa käydä kurkkaamassa, jos ei pelkää veden herahtamista kielelle.